Tukholman tuliaisia ja neuvolakuulumisia, rv 22+3

Terveisiä aurinkoisesta Tukholmasta, jossa piipahdimme myöskin esikoistaan odottavan ystäväpariskunnan kanssa viikonloppureissulla!

Laivalla tuli syötyä ja nukuttua hyvin :) Lauantaina piipahdimme Tukholmassa aurinkoisessa, mutta kirpeässä pakkassäässä hieman shoppailemassa.

Shoppailusaldo jäi melko olemattomaksi, mitä nyt muutamia söpöjä pikkusukkia, huivia(=kuolalappua) ja ihan perus mustia housuja beibelle löysinkin. Åhlens yllätti mukavasti omalla vauvanvaatemallistollaan, mutta muuten tuttujen ja turvallisten, sekä kivoiksi havaittujen lastenvaatemerkkien hintataso oli Ruotsin kruunun kurssin huomioon ottaen tuntuvasti kalliimpi kuin samat vaatemerkit tällä hetkellä euroissa Suomessa (mm. Lindex, Polarn O.Pyret ja H&M).

Eipä sitten tullut noista ostettua mitään,

paitsi nämä tassupöksyt, vaikka ne olisikin saanut Suomesta asteen edullisemmin!

Kuva lainattu Lindexin sivuilta



Po.Pin aleissa sen sijaan piipahdin useampaankin otteeseen ennen reissuamme ja tein aivan mahtavan ihania ja söpöjä löytöjä -50% alennuksista, joiden lisäksi piti aina löytää kolmen settejä, sillä kassalla oli alennusprosentin lisäksi osta3maksa2-tarjous!

Tällainen yli-innokas alennusmyyntishoppailija kun ei pysty sellaisia välttämään ollenkaan!!

Mm. tällaisia vaatekappaleita tuleva beibemme sai:



Body ja trikoopöksyt Po.Pin värikästä vihreä/pinkki/ruskea raitakuosia,
sekä alla näkyvä vihreä windfleece haalari. Kaikki kokoa 56cm.



Tunika koko 62cm ja samettipöksyt koko 68cm.  



Ja tässä vielä 56cm windlfeece haalari ihanuudesta raikkaampi kuva, jossa väri oikein pomppaa silmille!! ;)   

 Kyseessä on siis tuulta hyvin kestävä haalari, jossa kädet ja jalat saa tumpuiksi, ettei pienille varpaille ja sormille tule kylmä. Olen ajatellut, että tämä soveltuu kesälläkin viileisiin iltoihiin helpoksi lämmittäjäksi ja kun ei Suomen kesien lämpötiloista ikinä tiedä, niin tarvittaessa myös ulkoiluun tai automatkailuun tms. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään toppahaalari siis. Luulisin, että haalari on kaiken lisäksi melko pitkä ikäinen, sillä tumput voi myös jättää auki ja käyttää hanskoja/villasukkia tai tossuja jaloissa ja käsissä.  

Olen kuullut haalarista paljon kehuja ja ystävältäni ostin sellaisen jo varastoon myös isompana kokona. Kirkkaan punainen 68cm windfleece haalari odottelee siis laatikossa ensi syksy/talvea :)

Ja sitten vielä neuvolakuulumisia tältä aamulta... Kaikki hyvin :)

Beibe lähti karkuun kun neuvolatäti tuli kuuntelemaan sydänääniä! Ja niin se tekee aina kun itsekin yritän kotosalla leikkiä kirpputorilta ostamallani 5euron kotidopplerilla ;D Kyllä ne sydänäänet sieltä aina löytyvät, mutta tänäänkin aamulla neuvolatäti sanoi, että vauva ihan selkesäti käänsi meille selkänsä, jotta äänet kuuluisivat vaimeammin, haha!

Sen sijaan valokuvattavanahan pikkuinen oikein nauttii olla, sillä lähes pysähtyy oikein poseeraamaan aina kun ollaan oltu ultrattavana. Vai onkohan sekin vaan jähmettymistä? Tai sitten neitokainen on tullut äitiinsä ja viihtyy ammattitaitoisen kuvaajan edessä?! ;)

Meidän pikku E on kyllä muutenkin oikein rauhallinen neitokainen. Liikkeitä tuntuu tasaisesti joka päivä, mutta lähinnä iltaisin kun itse lösähdän sohvalle jumittamaan. Päivän mittaan tai nukkumaan mennessä neiti on rauhallinen tapaus. Saa nähdä jatkuuko loppuraskaus tähän malliin vai alkaako beibe ahdistelemaan enemmänkin kun liikkeet vahvistuvat viikkojen kertyessä... Etuistukka saattaa liikkeitä reilustikin vaimentaa, joten sekin voi olla yksi syy minkä takia tunnen liikkeitä vaan itse rentona ollessani.

Tai sitten beibe on vaan rauhallinen luonne, eikä turhia hötkyile!

Tai kerää voimia syntymänsä jälkeiseen elämään ja vanhempiensa kiusaamiseen? ;)

Joka tapauksessa kaikki hyvin!

Pissa oli puhdas, verenpaineet ok ja hemoglobiini 134.

Paino nousee tasaiseen tahtiin. Nyt oli tullut aika reilu harppaus edelliseen neuvolaan verrattuna (66,4 -> 69,7kg), mutta ei vielä mitään huomautettavaa neuvolatädin puolelta. Onhan nyt menossa rv20-30 välisten viikkojen suuri kasvukausi!

Isäntä jaksaa naureskella kuinka painan edelleen (juuri ja juuri) vielä vähemmän kuin mitä silloin kun aikoinaan tapasimme! Olimme molemmat melko tuhdissa kunnossa tuolloin (itse painoin pyöristettynä 70kg ja Isäntäkin lähes 6kg enemmän kuin tänä päivänä) ja päätimmekin silloin koirien ja omakotitalon hankinnan jälkeen, että juostaan ensin maratonit ja sitten aloitetaan yrittämään lapsen saantia. Naimisiinkin sitten siinä (14kk) yrityksen aikana ehdimme oikein hyvin!

Kohdunpohjan korkeus mitattiin ensimmäistä kertaa ja piirun verran alle keskikäyrän jäätiin, vaikka omasta mielestäni masu on turvonnut viimeisen parin viikon aikana ihan huimasti! Neuvolatädin mukaan masu vastasi kooltaan viikkoja oikein hyvin :)

Kelan paperit saaneena pohdinkin nyt vielä viimeisiä kertoja, että otammeko äitiyspakkauksen vai rahasumman. Meiltä kun löytyy jo lähes kaikki pakkauksen sisältö, niin kyllä se raha vaan houkuttelee enemmän.

-rouva H & neiti E rv 22+3

pelottavan konkreettista, rv 21+3

Verona juuri tuohon edelliseen vaunu-kirjoitukseeni kirjoittelikin, että isompien hankintojen myötä pikkuisen saaminen todella konkretisoituu ja olen tässä viime päivinä huomannut, että... Ehkä vähän liiankin paljon!

Olin tosiaan henkisesti varautunut, että vaunujen toimituksessa saattaisi kestää, joten vaunu-pahvilaatikoiden olemassa olo autotallissa on jopa jotenkin hieman pelottavan konkreettista! En ole niitä käynyt edes katsomassa lauantain jälkeen ;)

Kovasti kyllä sormet syyhyävät päästä vaunujen kimppuun, mutta jotenkin järki sanoo vastaan... Vaikka pitäähän niitä testailla ja kasailla ja koota ja vaikka mitä ennen kuin on vauva kainalossa, mutta.... Kun siihen on vielä niin kovasti aikaa!

Mutta on ne niin ihanat!!



Tämä on ainoa kuva, jonka olen löytänyt berry-värisestä kopasta mustan rungon kanssa. Istuinosan väri kun päättää rungon värin ja berryä istuinosaa myydään vain valkoisen rungon kanssa, niin niitä kuvia ei yksinkertaisesti ole saatavilla! Meillä kun se istuinosa on siis musta ja mustalla rungolla.

Enkä enää edes löydä sitä sivustoa mistä tämän kuvan eilen löysin... Eikä jostain syystä edellisen postaukseni linkkikään toimi kys. kuvan sivuille, hmm... Mutta ah niin ihanat nämä ovat! I'm in love! Näissä pääsen kärräilemään pikkuruista sitten koko loppuvuoden ainakin! Jee!


Tässä vaiheessa pitäisi ennemminkin vertailla niitä vauvavakuutuksia/syntymättömän lapsen vakuutusta ja päättää, että mistä sellainen otetaan. Ehdottomasti sellainen siis otetaan, ihan vaan varmuuden varalta. Toivottavasti sille ei tule käyttöä, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että mielummin maksan etukäteen säännöllisesti kuin kerralla yllättäen isojakin summia jos hätä sitten yllättää.

Eli nyt siis pohdinnassa otetaanko se tämän hetkisestä vakuutusyhtiöstämme vai kilpailutetaanko kaikki vakuutuksemme ja siirretään koko potti jonnekin muualle? Olemme olleet vakuutusyhtiöömme hieman tyytymättömiä ja kuulleet muiden vakuutusyhtiöiden palvelusta ja toiminnasta parempaa, joten olemme jo pari kuukautta suunnitelleet kilpailuttavamme kaikki vakuutukset kerralla. Mutta on se kumma kun asia ole edennyt itsestään...

Miksi en tehnyt tätä silloin kun en ollut töissä ja oli kaikki päivät aikaa istua koneella, soitella eri yhtiöihin tai vaikka piipahtaa heidän toimipisteissään?!

Ja tässä vaiheessa voisi myös suunnitella tulevaa masukuvausta :) Johon olen jo joululahjaksi itselleni, ostanut lahjakortin. Pitäisi päättää päivä ja aika, varata ne! Miettiä missä kuvia otetaan, mitä laitan päälleni, minkälaista rekvisiittaa ;)

Ja ensi viikolla on muuten taas neuvolakäynti, jossa mitataan ensimmäistä kertaa masun koko, otetaan hemoglobiiniarvo ja saan Kelan paperit mukaan! Jee, sitten konkretisoituu taas enemmän ja enemmän tämä odotus! Äitiyspakkauksen ottamista harkitsen vielä... En sinäänsä usko, että tulemme sitä tarvitsemaan sillä lähes kaikki mitä se sisältää (vaatteita, ulkovaatteet, makuupussin yms.), olemme saaneet kummilapsiemme jäljiltä tai hankkineet jo :) Tai mitä nyt kestovaippoja meillä ei ole (eikä taida tullakaan) ja kuumemittari, sekä veden lämpömittari yms pikkujuttuja puuttuu vielä. Mutta ei tässä vaiheessa kaikkea vielä tarvitsekaan olla?

Mitäs muuta sitä pitäisi tässä vaiheessa vielä tehdä? Muistaa? Ajatella? Suunnitella?

Näiden Brion keinutassujen olemassa olon kuulin ystävältäni ja olen jo unissani heijannut näiden avulla vauvan takaisin uneen ihan vain pinnasängyn laitaa hieman liikuttaen. Näin siis unta, että väsymys oli kova, mutta vauva vain ääntelehti sängyssään, eikä meinannut ollenkaan nukahtaa, kunnes itse puoliunissani ojensin käsivarteni yli sängyn laidan ja pikkaisen liikuttelin sitä heijatakseni sänkyä... Ja niin unemme sai jatkua! 

Brio keinutassut

Nämä asennetaan (eli ihan siis vaan asetetaan ja kiinnitetään ruuveilla) jokaisen pinnasängyn jalan alle ja se on siinä!

Olen muuten aika hurahtanut Brion ihanan selkeään skandinavisen muotoilun tuotteisiin, oletteko huomanneet? ;) Selkeitä designejä, pirteitä värejä, paljon muuntelumahdollisuuksia, arjen helpottajia ja toivottavasti myös kestävää laatua käytännössä. What not to like?

-H & neito rv 21+3

Back in Business, rv 9+1

Vajaa viikko takaisin Suomen kamaralla ja samalla myöskin töissä (josta olisin mielelläni jatkanut lomailua). On nimittäin ottanut aika koville väsymyksen kanssa jaksaa olla töissä se 8h, jonka jälkeen ulkoilutan koirat, syön, jumitan hetken sohvalla, syön ja menen nukkumaan. Siinäpä lyhyesti kuluneen viikon tekemiseni... Raskausväsymys on siis ainakin tullut tutuksi! Olikohan jotain muuta? ;)

Tulihan sitä käytyä ensimmäisessä neuvolassa! Ja meillä on ihana neuvolatäti! Isäntä oli mukana ja koko käynti jotenkin konkretisoi yhteisen odotuksemme. Emme enää odota, että pääsisimme odottamaan vaan nyt pääsemme keskittymään itse odotukseen! Lähete np-ultraan lähti siis samalla eteenpäin ja nyt odottelemme HUSilta kirjettä kuin kuuta nousevaa :)

Isäntä on ollut todella ihana, huomaavainen ja ymmärtäväinen. Jatkuva etova olo on saanut itseni lisäksi myös Isännän vatsan hieman sekaisin. Nimittäin hän joutui reissussa ollessamme uhrautumaan kerran jos toisenkin, kun en jaksanut syödä omaa annostani, joten Isäntä huolehti sen tyhjäksi. Mikä sitten kostautui parin tunnin kuluttua, kun mulla oli taas nälkä?! On tää raskaus ihanaa!

Thaimaaseen päästessämme kävimme hieronnoissa, jonka jälkeen olin päivän verran ERITTÄIN huolestunut kun kaikki alkuraskauden oireet hävisivät hetkeksi?! Ehdin käydä läpi kaikenlaiset kauhuskenariot kokovartalo-öljyhieronnan aiheuttamasta keskenmenosta. Ja vaikka järki sanoikin, että vauva on erittäin turvassa siellä masussa eikä minkäänlainen hieronta voisi siihen vaikuttaa niin alkuraskauden herkät ajatukset sekoittivat pään.

Onneksi ruokahaluttomuus, etova olo ja vatsan väänteet palasivat kuvioihin seuraavina päivinä, niin ei tarvinut koko lomaa uhrata negatiivisten ja pelottavien ajatuksien kanssa. Isäntä oli välillä ihanan huolissaan kun vatsani kipuili ja älähtelin aivastuksien aiheuttamista repäisykivuista, mutta itse olin vain iloinen, että pikkuinen ilmoitteli olemassaolostaan <3

Nyt töihin palattuani pohdin vain, että kuinkakohan kauan tämä etova olo vielä jatkuu...? Ja kuinkakohan kauan näitä oloja pitäisi töissä vielä piilotella? Ainakin sen jatkosoppari allekirjoituksen ja/tai np-ultran yli... 


-H & masukki 9+1