nettishoppailua, rv 12+1

Tällainen Espritin alennuksesta löytynyt tunikamekko lähti juuri tilaukseen! Vastaavanlaiset (ei mama) tunikat ovat vakiovaatetukseni töissä, joten tämä sopii mulle kuin nakutettu! 

Myös tallaisista äitiysvaatteista olen haaveillut... 

Toistaiseksi moiset ovat jääneet kauppaan, mutta jos vatsa nyt olisi jo isompi, niin ostaisin ehdottomasti pikkujoulukautta varten tuon kauniin punaisen ja kevyen mekon! Ei sitä sen edullisemmin mekkoja mistään H&M:ltäkään saa ja varsinkin jos istuvuus on hyvä ja käyttöä vähintään kolmet pikkujoulut, niin mielestäni ostos olisi perusteltu ;) Mutta ei vielä masua, ei siis myöskään mekkoa... 

Tällä Nanson tunikalla mennään nämä tämän vuoden pikkujoulut.

Kuva Isännän työpaikan pikkujouluista viime viikon perjantailta 

Myös ao. parkatakki olisi kiva. 

Tämän kiusauksen saatan jopa joutua toteuttamaan, sillä vanhoista talvitakeista ei enää mene päälle kuin muutama ja vasta ensimmäinen kolmannes kohta takana?! 

Turvotus on ollut niin järjetöntä (ja nyt se turvotus ei enää edes vaikuta yön aikana laskevan!), että keskikropasta ei vaan yksikertaisesti muutama takki enää sovi päälle. Tai siis vetoketjut vielä saa kiinni, mutta puristus on niin epämiellyttävää, etten esimerkiksi autossa pystyisi istumaan niin puristuksissa. 

Sitä paitsi vielä kun ei ole "talvi" edes alkanut, niin saattaapi olla, että kunnon (lämmin ja mukavasti päälle istuva ja jopa vatsan kasvua salliva takki) tulee olemaan ostoslistalla. 

Salaisesti kiljun innostuksesta, että pääsen ostamaan äitiysvaatteita, jee! 

Kallishan tuo on... Mutta... Elämä on! 

Täytyypä joku päivä käydä P.O.P:ssa kokeilemassa sitä päälle, olisiko se kaikkien noiden eurojen arvoinen ;) Mistä muualta voisi löytyä kivoja ei-villakangas-äitiystakkeja? 

-Hoo & baby rv 12+1

itkuinen hormonihirviö, rv 11+6

Olen niin täynnä sitä työsopparin odottelua, että kävin tänään työterveyslääkärille itkemässä (kyllä, itkemässä) saikkua. 

Nuori lääkärimies saattoi ehkä saada jotain traumoja käynnistäni... Hän tervehti, kysyi minkä takia olen tullut... Sain 3 sanaa suustani; "puhki, poikki ja raskaana". Ja aloin itkemään. Järjetöntä hysteerista ja hormonaalista itkua, jonka lomassa yritin sepustaa kuinka ei mulla oikeesti mitään hätää ole, olen vain niin ärsyyntynyt työpaikan johdon saamattomuuteen jne. Lääkäri tiedusteli onko se varmasti todellinen syy tulooni... Näin jo mielessäni kuinka hän varmaan luuli, että mua pahoinpidellään kotona/töissä tai ties mitä?! 

Kyseli, onko kotona kaikki hyvin, ollaanko käyty jo ultrassa ja oliko vauvalla kaikki hyvin jne. Vastailin itkun sekaisin nyyhkytyksin, että kotona on kaikki ihan erinomaisesti ja ultrassa käytiin eilen ja masukillakin kaikki hyvin. Ihan vaan sen työstressin takia tulin; en jaksa, enkä halua piilotella raskautta, enkä halua osallistua duunin pikkujouluihin tänään. Ja kyllä, se uusittu työsoppari ratkaisi kaikki tämän hetkiset ongelmani! 

Niin pienestä se joskus on kiinni. Sain saikkua joulukuun alkuun. 

Tulipahan päästettyä höyryjä ja tyhjennettyä kyynelkanavia. Teki muuten todella hyvää! 

Ultrakuulumisia rv 11+5

Terveisiä Kättäriltä! 

Pikkuinen vastasi hyvin päiviä ja niskaturvotusta oli 1,1-1,3mm, eli ei mitään hälyyttävää. Saatiin ihana kätilö, joka kertoi koko ajan todella tarkkaan mikä on mikäkin ja kuinka hän näkisi niskaturvotuksen jo ihan silmällä kun on yli 12 vuotta noita "alieneita" ruudulta katsellut ;) Ultrasi ensin alakautta, josta saatiin todella selkeitä kuvia ja sen jälkeen vielä vatsan päältä tarkastellen niskaturvotusta. 

Aivan ihana kokemus!!

Kaikin puolin pikku alien vastasi viikkoja, ehkä päivän verran olisi kätilö aikaistanut laskettua päivää, mutta noin pienistä muutoksistahan ei laskettua aikaa siirretä. LA on ja pysyy siis 9.6.2012. Ja kuulemma vain n.3% vauvoista syntyy laskettuna päivänä...  Isäntä tälle todennäköisyydelle kovasti naureskeli ;) 

Tekonimestä ei vaan oikein vieläkään Isännän kanssa olla päästy yhteisymmärrykseen ;) Vaikka oltiin kovasti päätetty, että kun yhdessä nähdään pikkuinen niin päätetään kutsumanimi. Laskettuaika on Ension nimipäivänä ja siitä on omassa suussani jo muokkautunut Enska, joka kuvastaisi hyvin myös esikoista. Isäntä sen sijaan haluaisi kutsua "meidän pientä alienia" Masiksi, kun tavattiin Thaimaan reissulla sellainen todella suloinen pieni 3-vuotias Masi-poika. Sinäänsä hupsua, koska Isäntä on ehdottoman varma, että masussa on tyttö! Omat tuntemukset siitä vaihtelevat vielä viikottain... 

Aluksi olin ihan varma, että poika sieltä on tulossa kun pahoinvointi on ollut kuitenkin melko maltillista. Nyt on naama alkanut tämän viikon aikana kukkimaan ja näppyjä on jos jonkinmoista, että oiskohan siellä kuitenkin se Isännän ennustama tyttö?! 

Kävin ennen ultraa hieman shoppailemassa Espritin myymälässä. Löysin muutaman värikkään ruudullisen tunikan työvaatteeksi. Ostin ensimmäisen saman mallisen tunikan alkusyksystä M-kokoisena, -30% alerekistä löysin toisen tunikan pari viikkoa sitten, jonka ostin fiksuna tyttönä ennakoiden L-kokoisena (onneksi, nimittäin M-koko ei enää iltapäivisin peittäisi yhtään mitään!) ja nyt ostin 2kpl lisää L-kokoisia! Tunika on sen mallinen, että peittää todella tasokkaasti turvonneen/kasvavan vatsan, eikä housut purista kun pituus riittää "mekoksi", että alla voi pitää vain legginsejä. Tällä kertaa tunikat olivat -50% rekissä, niin pakkohan se oli uusia värejä satsata! 

Myyjä tiedusteli kohteliaasti, olinhan huomannut, että samaa mallia löytyy myös yksivärisenä. Saatoin ehkä hieman tökerösti vastata siihen, että "ne ovat liian läpinäkyviä". Tarkensin heti, että "ei siis kankaaltaan vaan kun ruudullisuus ja monivärisyys häivyttävät vaan paremmin vatsaa"... Sekin kuulosti omassa päässä hieman oudolta, joten jatkoin vielä selittämällä, että "kun pitää töissä vielä jonkin aikaa piilotella tätä kasvavaa vatsaa ja odotella, että saisivat uusittua työsopparin"... "Niin siis kun mä olen raskaana, en siis vaan lihonut. Kun eihän sillä lihomisella mitään merkitystä sen työsopimuksen kannalta olisi".. Voi luoja miten hävetti kun kävelin kaupasta lopulta ulos... 

Hih, taisi  ehkä vähän jännittää se ultra?

Mutta siis ei edelleenkään mitään uutta myöskään siitä työsopimuksesta. Huomenna aion olla "flunssaisena kotona". Illalla olisi duunin pikkujoulut, enkä yksinkertaisesti halua kohdata työkavereita ja selitellä heille minkä takia en juo. Ja varsinkin kun koko konsernimme johto on tulossa paikalle myös... Siinä voisi vakkaripaikka tai edes pitkä määräaikaisuus olla aika vaakalaudalla, jos nyt selviäisi, että olen raskaana... 

-H, Isäntä ja Alien

vau.fi rv 11+2

Vau.fi sivustoa tuli klikkailtua PALJON enemmän yrityskuukausien aikana, kuin nyt oikeasti raskaana ollessa. 

Hyvä kuitenkin välillä muistuttaa itseään, että missä mennään: 

Laskurin mukaan ensimmäinen virallinen ultra olisi lauantaina, mutta meilläpä se on torstaina 24.11! 

-Hatti & talon sydän matkalla maailmaan

kuvausajatuksia rv 10+6

Kyllä toi iPhonen Odotukseni-sovellus on hyvä! 

kuva täältä

Tällä viikolla, se on mm. muistuttanut mua, että raskausvatsaa pitää muistaa kuvata! Mä olen aina kuvitellut, että sitten kun vihdoin olen raskaana niin ikuistan kasvavan yksiöni säännöllisin väliajoin, jotta saan seurata sen luonnollisen uskomatonta kasvua, mutta kuinkas kävikään?

11. raskausviikko lopuillaan, enkä ole vielä saanut yhtään kunnollista seuranta kuvaa otettua?! Säälittäviä kännykkäräpsyjä kyllä, ilman salamaa ja liian pimeässä eteisessä jne.

Eilen nakitin sitten Isännän valmistelemaan kameran, telineen ja itselaukasimen mulle (oma kärsivällisyyteni ei todellakaan siihen näpertämiseen tällä hetkellä riitä!). Ja eipähän sitten miehen tartte aina olla painamassa sitä laukaisijaa. Ja saanpahan sitten aina samasta kuvakulmasta otettuja kuvia!! Koitetaan saada rv11+0 ensimmäinen virallinen kuva ja sen jälkeen joka lauantai, kun uusi viikko alkaa niin uusi seurantakuva.

Sen verran tässä jo ryhdistäydyin masun ikuistamisen tiimoilta, että ilmoitin tutulle valokuvaajalle raskaudestani  ja sovimme kahdesta kuvaussessiosta keväälle! Ensimmäinen sijoittuisi helmikuun tiennoille, eli raskauden puolen välin jälkeen ja toinen heti äitiysloman alkuun, toukokuulle. Olen niin kovin innoissani jo kasvavasta vatsasta!! Saa nähdä minkälaisia kuvia silloin saamme aikaiseksi...

Martinan kuva täältä

-Hatti & vatti rv10+6

Ps. Niskapoimu-ultraan 6 päivää!! Jee!

täyskymppi, rv 10+0

Tänään tuli täysi kymppi täyteen ja käynnistyi 11. raskausviikko! Vauva-lehden iPhone sovellus hehkuttaa tänään, että "Vauva on nyt kokonaan valmis". Aika hupsusti sanottu, vai mitä mieltä olette? ;)

Tänään päästiin myös aamusella kertomaan anopille raskaudesta, joka ilostui kovasti kuullessaan ensimmäisestä lapsenlapsestaan :) Ajoimme eilen yömyöhään töiden jälkeen, Isännän kotipaikkakunnalle, sillä tulevan kummipoikamme ristiäisiä juhlitaan huomenna! Olemme tietoisesti hieman pimittäneet anopilta tietoa raskaudesta, sillä halusimme kertoa asiasta kasvotusten!

Oma ristiäispukeutumisena aiheutti hieman päänvaivaa, sillä vaikka vaatekaappiini mahtuu monenmoista mekkoa, jakkua ja hametta, niinyksikään niistä ei tällä hetkellä tunnu tai näytä päälläni mukavalta?! Koska tämä alkuraskauden turvotus oikein helpottaa ja masu alkaisi näyttämään vauvamasulta?

Pohdin sitten eilen pääni puhki, että mistä keksisin päälleni mukavan tuntuisen, ei vielä äitiysmekolta näyttävän, tarpeeksi juhlavan ja tietysti mielellään vielä mahdollisimman monikäyttöisen ja edullisen mekon/tunikan? Piipahdin sitten Vantaan Tammiston Nanson myymälässä ja sieltähän se löytyi! Täydellisen rento, mukava, juhlava, hieman jouluinen, mutta ei kuitenkaan vain jouluinen tunika! Jes!

-H + Masi 10+0

Vastustamaton tarjous

Sain eilen päivällä ihan mahdottoman vastustamattoman tarjouksen... Gynekologini, jolla olen käynyt jo lukioaikoinani, lähetti sähköpostia, jossa tiedusteli olemmeko onnistuneet lapsihaaveissamme ja olemmeko olleet tyytyväisiä Väestöliiton toimintaan? Viimeksi tapasimme elokuussa, kun vuodatin sydäntäni kun yritystä oli takana jo yli vuosi, eikä mitään ollut tapahtunut... 

Katsoin netistä vapaat ajat ja varasin ajan vielä samalle iltapäivälle. 

Kyllä oli hänen ilmeensä näkemisen arvoinen, kun tulin vastaanotolle ja pyysin kurkkaamaan masuun! 

Siellä se meidän pieni Enska vaan kölli. Tumput kädessä ja kovasti vilkutteli :) 

Viikkoja oli omien laskujeni (ja Väestöliiton alkuraskauden ultran mukaan) 9+3, mutta masukki innostui kovasti esittelemään isompaa kuin onkaan, nimittäin köllotteli ensin siellä kaikessa rauhassa ja kun tajusi, että on kuvattavana niin innostui venyttämään itsensä niin pitkäksi kuin pystyi, jolloin pääperämitta vastasi peräti viikkoja 9+6 :D Reipas pikkuinen! 

Nyt on sitten kuvamateriaalia, millä kertoa anopille viikonloppuna tulevasta ensimmäisestä lapsenlapsesta!! 

Ja nyt toivon kovasti, ettei nt-ultra-aika ole ihan ensi viikolla... Sais mun puolesta mennä vaikka viikolle 12+jotain, ettei nyt ihan peräkkäisinä viikkoina tartte Masin kasvua häiriköidä! ;) 

Masukin nimi ei ole vielä ihan vakiintunut. Enkä sitä tietoisesti yritäkään vakiinnuttaa, eiköhän se ihan itsestään tapahdu. Isäntä ei kerennyt mukaani eiliseen äkkipikaiseen ultraan, joten varmaankin vasta kun hänkin on vilkuttelevan beiben monitorilla tavannut, niin voidaan yhdessä päättää miksi pienokaista kutsutaan. 

-Harriet rv 9+4

haaveita, rv 9+2

Kunhan tässä nyt päästään ensi kevääseen asti, niin tällaiset aion tilata. Ihanat, eikö?? 

Kiitokset vinkistä Cocolle!

Hieman ennenaikaisia haaveita, mutta voi voi :) 


Ps. Tänään on muuten ollut yllättävän hyvä olo! Aamupäivällä meinasi etova olo hiipiä, mutta onneksi olin tehnyt aamupäiväsämpylän evääksi töihin :) Olen jo oppinut, että kunnon välipaloja pitää olla! Muuten popsin jotain kuivattuja hedelmiä tai kirsikkatomaatteja - mitkä siis ihan hyviä nekin, mutta aika turhia jos vetää rasiallisen tomaatteja vaan sen takia, että olisi pitänyt olla kunnon monipuolinen täytetty sämpylä ennemminkin... Ehkäpä nyt rv9+ etova olo alkaa helpottamaan?!

-H

Back in Business, rv 9+1

Vajaa viikko takaisin Suomen kamaralla ja samalla myöskin töissä (josta olisin mielelläni jatkanut lomailua). On nimittäin ottanut aika koville väsymyksen kanssa jaksaa olla töissä se 8h, jonka jälkeen ulkoilutan koirat, syön, jumitan hetken sohvalla, syön ja menen nukkumaan. Siinäpä lyhyesti kuluneen viikon tekemiseni... Raskausväsymys on siis ainakin tullut tutuksi! Olikohan jotain muuta? ;)

Tulihan sitä käytyä ensimmäisessä neuvolassa! Ja meillä on ihana neuvolatäti! Isäntä oli mukana ja koko käynti jotenkin konkretisoi yhteisen odotuksemme. Emme enää odota, että pääsisimme odottamaan vaan nyt pääsemme keskittymään itse odotukseen! Lähete np-ultraan lähti siis samalla eteenpäin ja nyt odottelemme HUSilta kirjettä kuin kuuta nousevaa :)

Isäntä on ollut todella ihana, huomaavainen ja ymmärtäväinen. Jatkuva etova olo on saanut itseni lisäksi myös Isännän vatsan hieman sekaisin. Nimittäin hän joutui reissussa ollessamme uhrautumaan kerran jos toisenkin, kun en jaksanut syödä omaa annostani, joten Isäntä huolehti sen tyhjäksi. Mikä sitten kostautui parin tunnin kuluttua, kun mulla oli taas nälkä?! On tää raskaus ihanaa!

Thaimaaseen päästessämme kävimme hieronnoissa, jonka jälkeen olin päivän verran ERITTÄIN huolestunut kun kaikki alkuraskauden oireet hävisivät hetkeksi?! Ehdin käydä läpi kaikenlaiset kauhuskenariot kokovartalo-öljyhieronnan aiheuttamasta keskenmenosta. Ja vaikka järki sanoikin, että vauva on erittäin turvassa siellä masussa eikä minkäänlainen hieronta voisi siihen vaikuttaa niin alkuraskauden herkät ajatukset sekoittivat pään.

Onneksi ruokahaluttomuus, etova olo ja vatsan väänteet palasivat kuvioihin seuraavina päivinä, niin ei tarvinut koko lomaa uhrata negatiivisten ja pelottavien ajatuksien kanssa. Isäntä oli välillä ihanan huolissaan kun vatsani kipuili ja älähtelin aivastuksien aiheuttamista repäisykivuista, mutta itse olin vain iloinen, että pikkuinen ilmoitteli olemassaolostaan <3

Nyt töihin palattuani pohdin vain, että kuinkakohan kauan tämä etova olo vielä jatkuu...? Ja kuinkakohan kauan näitä oloja pitäisi töissä vielä piilotella? Ainakin sen jatkosoppari allekirjoituksen ja/tai np-ultran yli... 


-H & masukki 9+1