sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Back in Business, rv 9+1

Vajaa viikko takaisin Suomen kamaralla ja samalla myöskin töissä (josta olisin mielelläni jatkanut lomailua). On nimittäin ottanut aika koville väsymyksen kanssa jaksaa olla töissä se 8h, jonka jälkeen ulkoilutan koirat, syön, jumitan hetken sohvalla, syön ja menen nukkumaan. Siinäpä lyhyesti kuluneen viikon tekemiseni... Raskausväsymys on siis ainakin tullut tutuksi! Olikohan jotain muuta? ;)

Tulihan sitä käytyä ensimmäisessä neuvolassa! Ja meillä on ihana neuvolatäti! Isäntä oli mukana ja koko käynti jotenkin konkretisoi yhteisen odotuksemme. Emme enää odota, että pääsisimme odottamaan vaan nyt pääsemme keskittymään itse odotukseen! Lähete np-ultraan lähti siis samalla eteenpäin ja nyt odottelemme HUSilta kirjettä kuin kuuta nousevaa :)

Isäntä on ollut todella ihana, huomaavainen ja ymmärtäväinen. Jatkuva etova olo on saanut itseni lisäksi myös Isännän vatsan hieman sekaisin. Nimittäin hän joutui reissussa ollessamme uhrautumaan kerran jos toisenkin, kun en jaksanut syödä omaa annostani, joten Isäntä huolehti sen tyhjäksi. Mikä sitten kostautui parin tunnin kuluttua, kun mulla oli taas nälkä?! On tää raskaus ihanaa!

Thaimaaseen päästessämme kävimme hieronnoissa, jonka jälkeen olin päivän verran ERITTÄIN huolestunut kun kaikki alkuraskauden oireet hävisivät hetkeksi?! Ehdin käydä läpi kaikenlaiset kauhuskenariot kokovartalo-öljyhieronnan aiheuttamasta keskenmenosta. Ja vaikka järki sanoikin, että vauva on erittäin turvassa siellä masussa eikä minkäänlainen hieronta voisi siihen vaikuttaa niin alkuraskauden herkät ajatukset sekoittivat pään.

Onneksi ruokahaluttomuus, etova olo ja vatsan väänteet palasivat kuvioihin seuraavina päivinä, niin ei tarvinut koko lomaa uhrata negatiivisten ja pelottavien ajatuksien kanssa. Isäntä oli välillä ihanan huolissaan kun vatsani kipuili ja älähtelin aivastuksien aiheuttamista repäisykivuista, mutta itse olin vain iloinen, että pikkuinen ilmoitteli olemassaolostaan <3

Nyt töihin palattuani pohdin vain, että kuinkakohan kauan tämä etova olo vielä jatkuu...? Ja kuinkakohan kauan näitä oloja pitäisi töissä vielä piilotella? Ainakin sen jatkosoppari allekirjoituksen ja/tai np-ultran yli... 


-H & masukki 9+1

2 kommenttia:

  1. Heippa Harriet, tuhannesti onnea raskauden johdosta!! :) Olen ollut huono lukemaan blogeja viime aikoina, joten tämä on jäänyt välistä. Mutta siis aivan ihanaa, olen niin onnellinen puolestasi!! :)

    ps. Jos yhä lueskelet blogiani niin tiedoksi, että blogini on muuttamassa. Laitan toki linkin vanhaan blogiini, mutta tiedoksi vain :).

    VastaaPoista
  2. Onpas mukava kuulla, että teillä on kaikki hyvin! Ja reissu Thaimaahankin kuulostaa oikein onnistuneelta. :)

    Ihanaa päästä seuraamaan nyt sitten sun odotusta!! <3 <3 <3

    VastaaPoista