lauantai 31. joulukuuta 2011

Ja viikot poksuu, rv 17+0

Tänään alkoi 18. raskausviikko! Ihanaa! 

Viimeinen työpäivä oli eilen ja haikein mielin jätin kaikki mukavat työkaverit ja kiinnostavat työtehtävät taakseni. Toistaiseksi ei ole tietoa uudesta työpaikasta, mutta avoinna olevia työtehtäviä on kyllä tullut vastaan ja muutamiin olen hakenutkin. Aika näyttää saanko laittaa kotia kuntoon peräti seuraavat 5 kuukautta ennen vauvan saapumista, vai joudunko kärvistelemään jossain sekundäärisessä työpaikassa. 

Mutta uusi vuosi kolkuttaa jo ihan oven takana. 
Meidän masunkasvattelijoiden vuosi, vuosi 2012, eikö olekin ihanaa? 

Täällä on jo illan valmistelut aloitettu! Joulusiivous jäi vaan haaveeksi, mutta onneksi ei tarvinnut kotona villakoiria katsella vaan saimme nauttia anopin siisteistä ja pölyttömistä pinnoista ja valmiista ruokapöydästä :) Nyt vuoden vaihteen kynnyksellä olemme Isännän kanssa oikein panostaneet siivotessa liian suurelta tuntuvan kodimme puolesta ja tänään meille saapuvat ystävät, lapsineen ja koirineen vastaanotamme puhtaassa, lähes karvattomassa (kun niitä karvojahan kahdesta koirasta tulee heti imuroinnin jälkeen lisää!) ja pullan tuoksuisessa kodissa!

Luvassa on bile-mielessä rauhallinen ilta kun talomme valtaa 2 raskaana olevaa naista, 2 äitiä ja heidän 3 lastansa, meidän omat 2 ja ystäviemme 2 koiraa, sekä hieman enemmän bile-mielessä uutta vuotta mielellään vastaanottavat miehemme. Ihana ja vauhdikas ilta siis tulossa joka tapauksessa! 

Ja perään vielä pieni vilkaisu tämän hetkiseen masuuni. Kyllä se jo ihan selkeesti vauvamasulta näyttää! Ja niin saakin näyttää, kun kohtahan ollaan jo puolivälissä koko raskautta :) 


Kotivaaka näytti tänään 64,6kg, joten pyöreästi n. 2-3kg tullut lisää verrattuna aikaan ennen raskautta ja ensimmäisiin punnituksiin rv 9. Ei ollenkaan paha! Sitä paitsi kaikki se paino on kyllä tullut masuun ja rintoihin, muualla ei raskauden pyöristymistä vielä näe.

Ihanaa vuodenvaihdetta kaikille! 
Huomenna sitten uusi vuosi ja uudet kujeet ;)

-Harriet, jostainsyystäihanvarmapoikaolo(?) ja Ensio 17+0 

perjantai 23. joulukuuta 2011

Jouluherkkuja, rv 15+6

Raskauden alussa ymmärsin, että kaikki pehmeät juustot kuten aura- ja briejuustot ovat kiellettyjä odotuksen aikana.

Kunnes kuulin joltain ystävältäni eräissä juhlissa, että Valion perinteinen (ainoa ja oikea) Aurajuusto (isolla A-kirjaimella!) onkin tehty pastöroituun maitoon!! Voi sitä riemun määrää!

Tänään olemme matkustaneet anopin nurkkiin lahjapaketteinemme ja bloggailen tällä hetkellä kännykällä (kun en jaksa kaivaa tietokonetta esiin...), loikoilen nojatuolilla, katselelemme telkkaria ja edessäni odottelee herkkulautanen glögilasin kera.

Rauhallista ja nautinnollista joulun aikaa teille kaikille rakkaille blogiystävilleni!!

-Hanski & Mökö rv 15+6

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

pretty and pregnant, rv 15+4

Myös iPhonen odotukseni kalenteri kertoi tänään, 
että raskauteni on alkanut näkyä myös ulospäin ja niinhän se onkin! 

Beibe alkaa olla jo aika "iso" :D Kahvilusikan kokoinen pikku kaveri! 
Ainakin niin kovalla vauhdilla pikkuinen valtaa tilaa omien elimieni lomaan, 
että oikein kipeää tekevät nämä kohdun kasvukivut välillä! 

Innostuinpa siis googlettemaan muita raskaana olevia naisia 
ja silmäni osuivat erityisesti yhteen nuoreen ja kauniiseen tulevaan mommyyn. 
Nimittäin Hillary Duffiin! 
Voisin omia koko rouvan tyylin omaan vaatekaappiini, kiitos! 

Eikö olekin positiivinen, iloinen ja kauniin hehkuva raskaana oleva nainen? 
kuva täältä
kuva täältä
kuva täältä
kuva täältä
kuva täältä

Ja lopuksi vielä aivan ihana hersyvä kuva Hillarysta! 
Hieman pliisun värinen paita rouvalla, mutta hymy korvaa sen 150%:sesti! 
kuva täältä


T. Harriet rv 15+4 (
Ja 5 minuutin kuluttua jo 15+5, mihin nämä päivät oikein katoavat?! :))

perjantai 16. joulukuuta 2011

zumbafiiliksiä, rv 14+5

Olipas toistaiseksi elämäni rankin zumbatunti tänään! 
Masu on todella kasvanut kuluneen viikon aikana, voi pojat! Ja tytöt! ;)

Varmasti treenistä teki vaikeampaa myös koko töissä vietetty päivä, jonka jälkeen menin suoraan zumbatunnille. Viime sunnuntaina vielä, kun viimeksi olin zumbassa, oli olo ihan ok. Keskivartalosta tietenkin "tönkömpi" olo jo, mutta kuitenkin pystyin tekemään lähes kaikki liikkeet hyppyjä lukuunottamatta aika hyvin. Mutta tuolloinpa oli takana vain pitkät yöunet ja rauhallinen aamiainen. 

Nyt en ollut ihan varma olisinko yhdessä välissä oksentanut, luhistunut maahan, ripuloinut vai kärsinyt ummetuksesta?! Pidin yhden biisin verran sitten taukoa; kävin vessassa ja hengittelin keskittyneesti ja rauhallisesti hetken aikaa. Olo helpotti, mutta taitaa kyllä olla hyppyjen lisäksi nyt myös kierrot pikku hiljaa mennyttä elämää zumbatunneilla. 

Täytyy ehkä painottaa zumba toning tunteja, joissa meno ei ole ihan yhtä kovatahtista kuin tavallisilla tunneilla. Kiertojahan sielläkin tietysti on, mutta niitä voi sitten oman fiiliksen mukaan tehdä tai olla tekemättä. Ja kädet saisivat hyvää treeniä pikkupainojen kanssa! Jaksaisi sitten kannella pikkuista ensi kesänä :) 

Jos omistaisin kuntosalikortin, niin painottaisin tällä hetkellä treenejä ehkä spinningiin, venyttely/joogaan tai pallo- tms. kevyempiin jumppatunteihin. Ai niin, mutta onhan mulla se mammajooga kurssi alkamassa tammikuun alussa! Jes! 

-H & pyöristyvä pallukka 14+5 

Olen tasaisesti ottanut kuvamateriaalia nyt masustani aina lauantaisin, kun uusi raskausviikko on alkanut. Ylihuomenna voisin kuvitella jo julkaisevani jotain nähtäväksenne, sillä ero on taatusti myös teidän silmillänne nähtävillä! 

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

lisää hyviä lahjakortti-ideoita, rv 14+4

Citydeal on kyllä myös aikamoisen hyvä lahjakorttien bongauspaikka! 
Tänään tarjouksessa on aika mahtava lentolippulahjakortti 29 EUR, jolla voi lentää johonkin alla mainituista Euroopan kaupungeista ensi vuoden aikana. Liput on varattava viimeistään toukokuun loppuun mennessä, mutta koko ensi vuosi on aikaa lentää. 
Lisätietoja täältä
Mihinköhän noista Euroopan kaupungeista mä haluaisin lentää? 
Barcelonaan, Prahaan, Lontooseen, Roomaan, Pariisiin, Wieniin, 
Istanbuliin, Ateenaan, Madridiin, Berliiniin, Amsterdamiin, Milanoon vai Budapestiin? 
Liian monta vaihtoehtoa!! 

Missä olisi hyviä ja edullisia äitiys- ja lastenvaatekauppoja? 

Ja kukakohan lähtisi mun kanssa? 
Nyt kun työt loppuvat ja ennen kuin masu kasvaa ihan hurjan kokoiseksi, niin voisin hyvin kuvitella 
lähteväni pidennetylle viikonloppureissulle tässä tammi-/helmikuun aikana! :) 

Varmaan noi kalleimmat kaupungit, kuten Pariisi, Lontoo ja Milano kannattaa unohtaa. Siellä maksaa jo majoituksetkin sitten sen verran, että reissun hinta nousee melkolailla. Ja tuleehan noihin tarjouslentoihin aina verotkin päälle ja noissa kalleimmissa kaupungeissa nekin ovat varmasti suuremmat kuin esim. Prahassa tai Berliinissä?


-H & kasvuspurtin ottanut masukki 14+4

perjantai 9. joulukuuta 2011

elämä on, rv 13+6

Viime yönä vielä pyöriskelin tuskissani sängyssä ja vatvoin ja pohdin ja mietin ja harmittelin ja ärsytti kaikki työasiat! N. 4 tunnin yöunien jälkeen aamulla odotti onneksi rentouttava hieroja-käynti ja kummasti asiat taas selkeytyivät. Ja ihana puhelu oman äitini kanssa auttaa aina tilanteessa kuin tilanteessa! 

Tai noh, ajatuksia selkeyttivät jo eilen töiden jälkeen nautiskelemani jalkahoito ja intialainen päähieronta. Tänään aamulla tosiaan se perinteinen niska-/hartia-/selkähieronta ja iltasella odottaa vielä kasvohoito! Olen tässä syksyn aikana murehtinut, että en ehdi käyttää kaikkia Hairstoren lahjakortteja ja nyt ahkeroin oikein urakalla (vitutuksen voimalla) ja varasin heti työsopimuksen olemattomasta jatkosta kuultuani ajat kaiken maailman hoitoihin piristykseksi!! Suosittelen! 
Hairstoresta siis muuten aina joulun alla 2 lahjakorttia 1:n hinnalla!! Eihän niitä voi olla ostamatta! Ainoa koukku on, että toinen lahjakortti on käytettävä alkuvuodesta tammi-huhtikuussa ja toinen on sitten voimassa reilun vuoden ostopäivästä, eli seuraavan vuoden loppuun asti. Suosittelen lämpimästi, näitä olen tosiaan hyödyntänyt jo monena vuonna! Kaikki kampaamokäynnit, hieronnat, aromakylvyt, kosmetologihoidot jne. Käykääpä kurkkaamassa

Nooh, elämä on tosiaan jo jatkunut "potkujen" jälkeen, vaikka vielä pitäisi 14 päivää virallisesti istua töissä. Motivaatio töiden tekoon on kyllä aika nollassa, eli lähinnä istun täällä suunnittelemassa kaikenlaista kivaa alkuvuodelle. Luvassa on jo mm. mammajooga-kurssi sekä aikuisopiston järjesteämä kurssi vauvan ensimmäisen vuoden ruokasuosituksiin ja itsetehtyjen soseruokien tekoon :) 

Vielä pohdin josko ilmoittautuisin aikuisopiston muillekin kursseille... 
Olen aina halunnut oppia neulomaan, erityisesti haluaisin osata tehdä villasukkia! 
Kuva lainattu täältä
Ja karjalanpiirakoiden tekoa voisin myös mennä opettelemaan, samoin voisin haluta maistella tieni monipuolisten, terveellisten ja herrrrkullisten itsetehtyjen sämpylöiden maailmaan! Miltäs kuulostaa? 
Kuva täältä
Elämä jatkuu ja jos ei töitä kuulu, niin ainahan voin harjoitella sitä kotiäidin roolia ja testailla erilaisia ruoantuoksuja kotona jo ennen kuin Enska syntyy! 

-H & hymyilevä masukki 13+6

Ps. On mulla työnhakukuviotkin koko ajan päällä, joten jos jotain varteenotettavaa tulee eteen niin aion aivan varmasti töitä tottakai alkuvuodestakin tehdä! Mutta mihinkään hanttihommiin en nyt yllättävänkään tilanteen takia aio ryhtyä. Ja omasta hyvinvoinnistani aion huolehtia asia nro.ykkösenä! Vauva on nyt tärkein, joten toistaiseksi MINÄ olen tärkein <3 Aika näyttää mitä uusi vuosi tuo tullessaan! 

Ihanaa viikonloppua kaikille lukijoilleni! 
Joita on muuten viime aikoina tullut lisää peräti kymmeniä, mistä teitä oikein tullut? ;) 

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

ei hyvää ilman huonoa, rv 13+4

Aamulla kävin vielä iloisin mielin toisella neuvolakäynnilläni ja kuuntelimme ensimmäistä kertaa sydänääniä!! Ihana, tomera pieni masukki pumppaili siellä kovasti menemään. Sydänäänet löytyivät helposti ihan alavatsalta ja sykkeet pyörivät siellä n.144-157 lyöntiä minuutissa.


Nyt on jo pitkään mennyt niin hyvin, että pitihän sitä vähän jotain huonoakin tulla välillä vastaan...


Kauan odotettu työsopimukseni jatkon selviäminen ratkesi tänään... Kun esimieheni ilmoitti, ettei työsopimustani voida uusia ollenkaan.

Määräaikainen sopimukseni päättyy 31.12.2011. Jonka jälkeen olen sitten ilmeisesti työtön.

Kuka haluaisi palkata mut 4 kuukaudeksi? Äitiysloman olisi tarkoitus alkaa toukokuun alussa.
Minkälaiseen hommaan olisin valmis vain 4 kuukaudeksi, huomioon ottaen kasvavan vatsan ja sen mahdollisesti mukana tuomat työntekoa vaikeuttavat tekijät?

Ainahan mulla on ne keskeneräiset merkonomi-opinnot mitä voin jatkaa...

Pohdinnat jatkuvat.
Elämä jatkuu.

-H

maanantai 5. joulukuuta 2011

pyöristyvä vatsa, rv 13+2

Nyt viimeistään ollaan ihan virallisesti raskauden toisella kolmanneksella

Rv 14 alkoi viikonloppuna, jonka kunniaksi napsin taas (erittäin huonoja) kuvia masusta ;) 
Uskaltaudun niitä varmasti laittamaan esille enemmänkin, kunhan on hieman vertauskuvaa useammalta viikolta... 
Päänsärkyä on esiintynyt silloin tällöin, kuten yllä jo pelotellaankin... Välillä se ei tunnu lähtevän millään pois ja välillä taas ei mitään ongelmaa! En ole vielä keksinyt mihin syömiseen/tekemiseen ym se liittyisi.

Väsymys ei ole vielä jättänyt rauhaan. Energistä keskiraskautta odotellen... 
Jos on tiedossa menoa työpäivän jälkeen, niin pikkupäikkärit ovat paikallaan - kuten ennen viime perjantaina pikkujouluja! Olipas muuten mukavat pikkujoulut ja niin nautinnollista kun ei tarvinut esittää, että en olisi raskaana (kuten töissä siis)! Kaikki zumbaystävät olivat todella iloisia raskaudestani :)

Ja viikonlopun koiranäyttelytkin sujuivat oikein mallikkaasti! Sain taas olla ylpeä pienistä koirapojistamme, jotka käyttäytyivät niin hienosti koko näyttelyiden ajan! Toisin kuin monet muut koirat ja/tai heidän omistajansa?! Kaikkea sitä ihmiset keksiikin :)

Oli myös oikein mukava tavata saman rotuisen koiran omistaja, joka kertoi ihania kokemuksia heidän 3-vuotiaasta koirastaan ja 1,5-vuotiaasta tyttärestään. Kuinka koira on ensimmäinen asia mielessä kun aamulla herätään ja viimeinen asia mielessä nukkumaan mennessä, sille pitää aina vanhempien lisäksi käydä antamassa hyvän yön suukko. Aww!!!

Meillä siis koirapojat tulevat olemaan vauvan syntyessä 3v ja 3,5v - ja välillä aina mietityttää miten he tulevat suhtautumaan vauvaan ja siihen, kuinka he itse menettävät "vauva"-asemansa talossamme.

Tänään juuri kuulin  miespuoliselta työkaveriltani (jolle en koko keskustelun aikana siis voinut paljastaa itse olevani raskaana) vinkkejä, miten he toivottivat koiran ja 3 päivää vanhan vauvan viime viikolla tervetulleeksi kotiin sairaalassa olon jälkeen. Koira oli synnytyksen aikaan hoidossa ja tuore isä oli käynyt hakemassa koiran kotiin pari tuntia ennen äidin ja vauvan kotiutumista. Koira oli saanut kaikessa rauhassa haistella pientä puklun hajuista vauvan bodyä ja ihmetellä minkälainen mönkijä sieltä sairaalasta kohta onkaan tulossa.

Ja itse kotiutuminen oli tuoreen isän mukaan sujunut oikein mallikkaasti! Koiraa on jo pari viimeistä kuukautta hieman "syrjitty", jotta se oppisi, ettei enää ole kaiken huomion keskipisteenä ja taktiikka oli kuulemma toiminut oikein hyvin.

Kertoi myös vauvan, ilmeisesti jo vatsassa ollessaan tottuneen siihen, että koira haukahtelee välillä ja pitää ärinäpurina-ääniä leikkiessään, sillä vauva ei noihin äkkinäisiin koviin ääniin herää nukkuessaan. Mutta auta armias jos paukauttaa oven kiinni liian kovaa tai pudottaa kirjan tai jonkin esineen lattialle? Hehe ;) Koiran haukkuessa vauva saattaa säpsähtää, mutta jatkaa vaan uniaan. Toivottavasti meilläkin asiat sujuisi aikanaan noin luontevasti!

Nyt lähden töistä kotiin päin ja sateeseen ulkoilemaan koiruleiden kanssa! Ihanaa kun huomenna on vapaapäivä!
-H & pyöristyvä vatsa 13+2

perjantai 2. joulukuuta 2011

onnea ja iloa, monta tuhatta kiloa, rv 12+6

Onnittelut Pinkille Pingulle pienestä pojasta!
kuva täältä

Onnea ja iloa Pingulle! 
Täällä kerätään vaan kiloja ;) 

Ja kasvatellaan kaikessa rauhassa masua. Töissä saa kasvanutta olemusta vielä piilotella, mutta viikonloppuna olen vapaalla ja meinaan pukea päälle jotain todella kivaa ja masun paljastavaa! 

14. raskausviikko alkaa huomenna (hui, että aika menee nopeesti!) ja suunnitelmissa on viettää lähes koko viikonloppu koiranäyttelyiden merkeissä, koiraystävieni kanssa, jotka kaikki jo tietävät tulevasta beibestämme! 

Tänään vielä tiedossa hieman pikkujouluilua, nimittäin zumba-ystävieni kanssa! Sielläkään ei tarvitse masua piilotella ja hyvä niin, sillä olemme menossa aluksi saunomaan - ei se masun piilottelu siellä onnistuisikaan! :D Melko lyhyt ilta silti tiedossa, kun ei tämä mamma ainakaan jaksa enää oikein rillutella samalla tavalla kuin aiemmin... 

Päiväunillekin meinaan kohta karata, ennen illan juhlintoja! ;) Isäntä on luvannut hoitaa koirien ulkoilutukset nyt iltapäivällä, ihan vaan jotta minä saan rauhassa nukkua tunnin energiankeräysunet! 

Mukavaa viikonloppua toivotellen,
-H + masun kasvattaja 12+6

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

nettishoppailua, rv 12+1

Tällainen Espritin alennuksesta löytynyt tunikamekko lähti juuri tilaukseen! Vastaavanlaiset (ei mama) tunikat ovat vakiovaatetukseni töissä, joten tämä sopii mulle kuin nakutettu! 


Myös tallaisista äitiysvaatteista olen haaveillut... 


Toistaiseksi moiset ovat jääneet kauppaan, mutta jos vatsa nyt olisi jo isompi, niin ostaisin ehdottomasti pikkujoulukautta varten tuon kauniin punaisen ja kevyen mekon! Ei sitä sen edullisemmin mekkoja mistään H&M:ltäkään saa ja varsinkin jos istuvuus on hyvä ja käyttöä vähintään kolmet pikkujoulut, niin mielestäni ostos olisi perusteltu ;) Mutta ei vielä masua, ei siis myöskään mekkoa... 

Tällä Nanson tunikalla mennään nämä tämän vuoden pikkujoulut.
Kuva Isännän työpaikan pikkujouluista viime viikon perjantailta 

Myös ao. parkatakki olisi kiva. 


Tämän kiusauksen saatan jopa joutua toteuttamaan, sillä vanhoista talvitakeista ei enää mene päälle kuin muutama ja vasta ensimmäinen kolmannes kohta takana?! 

Turvotus on ollut niin järjetöntä (ja nyt se turvotus ei enää edes vaikuta yön aikana laskevan!), että keskikropasta ei vaan yksikertaisesti muutama takki enää sovi päälle. Tai siis vetoketjut vielä saa kiinni, mutta puristus on niin epämiellyttävää, etten esimerkiksi autossa pystyisi istumaan niin puristuksissa. 

Sitä paitsi vielä kun ei ole "talvi" edes alkanut, niin saattaapi olla, että kunnon (lämmin ja mukavasti päälle istuva ja jopa vatsan kasvua salliva takki) tulee olemaan ostoslistalla. 

Salaisesti kiljun innostuksesta, että pääsen ostamaan äitiysvaatteita, jee! 

Kallishan tuo on... Mutta... Elämä on! 
Täytyypä joku päivä käydä P.O.P:ssa kokeilemassa sitä päälle, olisiko se kaikkien noiden eurojen arvoinen ;) Mistä muualta voisi löytyä kivoja ei-villakangas-äitiystakkeja? 

-Hoo & baby rv 12+1




perjantai 25. marraskuuta 2011

itkuinen hormonihirviö, rv 11+6

Olen niin täynnä sitä työsopparin odottelua, että kävin tänään työterveyslääkärille itkemässä (kyllä, itkemässä) saikkua. 

Nuori lääkärimies saattoi ehkä saada jotain traumoja käynnistäni... Hän tervehti, kysyi minkä takia olen tullut... Sain 3 sanaa suustani; "puhki, poikki ja raskaana". Ja aloin itkemään. Järjetöntä hysteerista ja hormonaalista itkua, jonka lomassa yritin sepustaa kuinka ei mulla oikeesti mitään hätää ole, olen vain niin ärsyyntynyt työpaikan johdon saamattomuuteen jne. Lääkäri tiedusteli onko se varmasti todellinen syy tulooni... Näin jo mielessäni kuinka hän varmaan luuli, että mua pahoinpidellään kotona/töissä tai ties mitä?! 

Kyseli, onko kotona kaikki hyvin, ollaanko käyty jo ultrassa ja oliko vauvalla kaikki hyvin jne. Vastailin itkun sekaisin nyyhkytyksin, että kotona on kaikki ihan erinomaisesti ja ultrassa käytiin eilen ja masukillakin kaikki hyvin. Ihan vaan sen työstressin takia tulin; en jaksa, enkä halua piilotella raskautta, enkä halua osallistua duunin pikkujouluihin tänään. Ja kyllä, se uusittu työsoppari ratkaisi kaikki tämän hetkiset ongelmani! 

Niin pienestä se joskus on kiinni. Sain saikkua joulukuun alkuun. 
Tulipahan päästettyä höyryjä ja tyhjennettyä kyynelkanavia. Teki muuten todella hyvää! 

torstai 24. marraskuuta 2011

Ultrakuulumisia rv 11+5


Terveisiä Kättäriltä! 

Pikkuinen vastasi hyvin päiviä ja niskaturvotusta oli 1,1-1,3mm, eli ei mitään hälyyttävää. Saatiin ihana kätilö, joka kertoi koko ajan todella tarkkaan mikä on mikäkin ja kuinka hän näkisi niskaturvotuksen jo ihan silmällä kun on yli 12 vuotta noita "alieneita" ruudulta katsellut ;) Ultrasi ensin alakautta, josta saatiin todella selkeitä kuvia ja sen jälkeen vielä vatsan päältä tarkastellen niskaturvotusta. 
Aivan ihana kokemus!!

Kaikin puolin pikku alien vastasi viikkoja, ehkä päivän verran olisi kätilö aikaistanut laskettua päivää, mutta noin pienistä muutoksistahan ei laskettua aikaa siirretä. LA on ja pysyy siis 9.6.2012. Ja kuulemma vain n.3% vauvoista syntyy laskettuna päivänä...  Isäntä tälle todennäköisyydelle kovasti naureskeli ;) 

Tekonimestä ei vaan oikein vieläkään Isännän kanssa olla päästy yhteisymmärrykseen ;) Vaikka oltiin kovasti päätetty, että kun yhdessä nähdään pikkuinen niin päätetään kutsumanimi. Laskettuaika on Ension nimipäivänä ja siitä on omassa suussani jo muokkautunut Enska, joka kuvastaisi hyvin myös esikoista. Isäntä sen sijaan haluaisi kutsua "meidän pientä alienia" Masiksi, kun tavattiin Thaimaan reissulla sellainen todella suloinen pieni 3-vuotias Masi-poika. Sinäänsä hupsua, koska Isäntä on ehdottoman varma, että masussa on tyttö! Omat tuntemukset siitä vaihtelevat vielä viikottain... 

Aluksi olin ihan varma, että poika sieltä on tulossa kun pahoinvointi on ollut kuitenkin melko maltillista. Nyt on naama alkanut tämän viikon aikana kukkimaan ja näppyjä on jos jonkinmoista, että oiskohan siellä kuitenkin se Isännän ennustama tyttö?! 

Kävin ennen ultraa hieman shoppailemassa Espritin myymälässä. Löysin muutaman värikkään ruudullisen tunikan työvaatteeksi. Ostin ensimmäisen saman mallisen tunikan alkusyksystä M-kokoisena, -30% alerekistä löysin toisen tunikan pari viikkoa sitten, jonka ostin fiksuna tyttönä ennakoiden L-kokoisena (onneksi, nimittäin M-koko ei enää iltapäivisin peittäisi yhtään mitään!) ja nyt ostin 2kpl lisää L-kokoisia! Tunika on sen mallinen, että peittää todella tasokkaasti turvonneen/kasvavan vatsan, eikä housut purista kun pituus riittää "mekoksi", että alla voi pitää vain legginsejä. Tällä kertaa tunikat olivat -50% rekissä, niin pakkohan se oli uusia värejä satsata! 

Myyjä tiedusteli kohteliaasti, olinhan huomannut, että samaa mallia löytyy myös yksivärisenä. Saatoin ehkä hieman tökerösti vastata siihen, että "ne ovat liian läpinäkyviä". Tarkensin heti, että "ei siis kankaaltaan vaan kun ruudullisuus ja monivärisyys häivyttävät vaan paremmin vatsaa"... Sekin kuulosti omassa päässä hieman oudolta, joten jatkoin vielä selittämällä, että "kun pitää töissä vielä jonkin aikaa piilotella tätä kasvavaa vatsaa ja odotella, että saisivat uusittua työsopparin"... "Niin siis kun mä olen raskaana, en siis vaan lihonut. Kun eihän sillä lihomisella mitään merkitystä sen työsopimuksen kannalta olisi".. Voi luoja miten hävetti kun kävelin kaupasta lopulta ulos... 
Hih, taisi  ehkä vähän jännittää se ultra?

Mutta siis ei edelleenkään mitään uutta myöskään siitä työsopimuksesta. Huomenna aion olla "flunssaisena kotona". Illalla olisi duunin pikkujoulut, enkä yksinkertaisesti halua kohdata työkavereita ja selitellä heille minkä takia en juo. Ja varsinkin kun koko konsernimme johto on tulossa paikalle myös... Siinä voisi vakkaripaikka tai edes pitkä määräaikaisuus olla aika vaakalaudalla, jos nyt selviäisi, että olen raskaana... 


-H, Isäntä ja Alien

maanantai 21. marraskuuta 2011

vau.fi rv 11+2

Vau.fi sivustoa tuli klikkailtua PALJON enemmän yrityskuukausien aikana, kuin nyt oikeasti raskaana ollessa. 

Hyvä kuitenkin välillä muistuttaa itseään, että missä mennään: 


Laskurin mukaan ensimmäinen virallinen ultra olisi lauantaina, mutta meilläpä se on torstaina 24.11! 

-Hatti & talon sydän matkalla maailmaan

perjantai 18. marraskuuta 2011

kuvausajatuksia rv 10+6

Kyllä toi iPhonen Odotukseni-sovellus on hyvä! 
kuva täältä
Tällä viikolla, se on mm. muistuttanut mua, että raskausvatsaa pitää muistaa kuvata! Mä olen aina kuvitellut, että sitten kun vihdoin olen raskaana niin ikuistan kasvavan yksiöni säännöllisin väliajoin, jotta saan seurata sen luonnollisen uskomatonta kasvua, mutta kuinkas kävikään?

11. raskausviikko lopuillaan, enkä ole vielä saanut yhtään kunnollista seuranta kuvaa otettua?! Säälittäviä kännykkäräpsyjä kyllä, ilman salamaa ja liian pimeässä eteisessä jne.

Eilen nakitin sitten Isännän valmistelemaan kameran, telineen ja itselaukasimen mulle (oma kärsivällisyyteni ei todellakaan siihen näpertämiseen tällä hetkellä riitä!). Ja eipähän sitten miehen tartte aina olla painamassa sitä laukaisijaa. Ja saanpahan sitten aina samasta kuvakulmasta otettuja kuvia!! Koitetaan saada rv11+0 ensimmäinen virallinen kuva ja sen jälkeen joka lauantai, kun uusi viikko alkaa niin uusi seurantakuva.

Sen verran tässä jo ryhdistäydyin masun ikuistamisen tiimoilta, että ilmoitin tutulle valokuvaajalle raskaudestani  ja sovimme kahdesta kuvaussessiosta keväälle! Ensimmäinen sijoittuisi helmikuun tiennoille, eli raskauden puolen välin jälkeen ja toinen heti äitiysloman alkuun, toukokuulle. Olen niin kovin innoissani jo kasvavasta vatsasta!! Saa nähdä minkälaisia kuvia silloin saamme aikaiseksi...

Martinan kuva täältä

-Hatti & vatti rv10+6

Ps. Niskapoimu-ultraan 6 päivää!! Jee!

lauantai 12. marraskuuta 2011

täyskymppi, rv 10+0

Tänään tuli täysi kymppi täyteen ja käynnistyi 11. raskausviikko! Vauva-lehden iPhone sovellus hehkuttaa tänään, että "Vauva on nyt kokonaan valmis". Aika hupsusti sanottu, vai mitä mieltä olette? ;)

Tänään päästiin myös aamusella kertomaan anopille raskaudesta, joka ilostui kovasti kuullessaan ensimmäisestä lapsenlapsestaan :) Ajoimme eilen yömyöhään töiden jälkeen, Isännän kotipaikkakunnalle, sillä tulevan kummipoikamme ristiäisiä juhlitaan huomenna! Olemme tietoisesti hieman pimittäneet anopilta tietoa raskaudesta, sillä halusimme kertoa asiasta kasvotusten!


Oma ristiäispukeutumisena aiheutti hieman päänvaivaa, sillä vaikka vaatekaappiini mahtuu monenmoista mekkoa, jakkua ja hametta, niinyksikään niistä ei tällä hetkellä tunnu tai näytä päälläni mukavalta?! Koska tämä alkuraskauden turvotus oikein helpottaa ja masu alkaisi näyttämään vauvamasulta?

Pohdin sitten eilen pääni puhki, että mistä keksisin päälleni mukavan tuntuisen, ei vielä äitiysmekolta näyttävän, tarpeeksi juhlavan ja tietysti mielellään vielä mahdollisimman monikäyttöisen ja edullisen mekon/tunikan? Piipahdin sitten Vantaan Tammiston Nanson myymälässä ja sieltähän se löytyi! Täydellisen rento, mukava, juhlava, hieman jouluinen, mutta ei kuitenkaan vain jouluinen tunika! Jes!

-H + Masi 10+0

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Vastustamaton tarjous

Sain eilen päivällä ihan mahdottoman vastustamattoman tarjouksen... Gynekologini, jolla olen käynyt jo lukioaikoinani, lähetti sähköpostia, jossa tiedusteli olemmeko onnistuneet lapsihaaveissamme ja olemmeko olleet tyytyväisiä Väestöliiton toimintaan? Viimeksi tapasimme elokuussa, kun vuodatin sydäntäni kun yritystä oli takana jo yli vuosi, eikä mitään ollut tapahtunut... 

Katsoin netistä vapaat ajat ja varasin ajan vielä samalle iltapäivälle. 
Kyllä oli hänen ilmeensä näkemisen arvoinen, kun tulin vastaanotolle ja pyysin kurkkaamaan masuun! 

Siellä se meidän pieni Enska vaan kölli. Tumput kädessä ja kovasti vilkutteli :) 

Viikkoja oli omien laskujeni (ja Väestöliiton alkuraskauden ultran mukaan) 9+3, mutta masukki innostui kovasti esittelemään isompaa kuin onkaan, nimittäin köllotteli ensin siellä kaikessa rauhassa ja kun tajusi, että on kuvattavana niin innostui venyttämään itsensä niin pitkäksi kuin pystyi, jolloin pääperämitta vastasi peräti viikkoja 9+6 :D Reipas pikkuinen! 

Nyt on sitten kuvamateriaalia, millä kertoa anopille viikonloppuna tulevasta ensimmäisestä lapsenlapsesta!! 

Ja nyt toivon kovasti, ettei nt-ultra-aika ole ihan ensi viikolla... Sais mun puolesta mennä vaikka viikolle 12+jotain, ettei nyt ihan peräkkäisinä viikkoina tartte Masin kasvua häiriköidä! ;) 

Masukin nimi ei ole vielä ihan vakiintunut. Enkä sitä tietoisesti yritäkään vakiinnuttaa, eiköhän se ihan itsestään tapahdu. Isäntä ei kerennyt mukaani eiliseen äkkipikaiseen ultraan, joten varmaankin vasta kun hänkin on vilkuttelevan beiben monitorilla tavannut, niin voidaan yhdessä päättää miksi pienokaista kutsutaan. 

-Harriet rv 9+4

maanantai 7. marraskuuta 2011

haaveita, rv 9+2

Kunhan tässä nyt päästään ensi kevääseen asti, niin tällaiset aion tilata. Ihanat, eikö?? 
Kiitokset vinkistä Cocolle!





Hieman ennenaikaisia haaveita, mutta voi voi :) 


Ps. Tänään on muuten ollut yllättävän hyvä olo! Aamupäivällä meinasi etova olo hiipiä, mutta onneksi olin tehnyt aamupäiväsämpylän evääksi töihin :) Olen jo oppinut, että kunnon välipaloja pitää olla! Muuten popsin jotain kuivattuja hedelmiä tai kirsikkatomaatteja - mitkä siis ihan hyviä nekin, mutta aika turhia jos vetää rasiallisen tomaatteja vaan sen takia, että olisi pitänyt olla kunnon monipuolinen täytetty sämpylä ennemminkin... Ehkäpä nyt rv9+ etova olo alkaa helpottamaan?!

-H

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Back in Business, rv 9+1

Vajaa viikko takaisin Suomen kamaralla ja samalla myöskin töissä (josta olisin mielelläni jatkanut lomailua). On nimittäin ottanut aika koville väsymyksen kanssa jaksaa olla töissä se 8h, jonka jälkeen ulkoilutan koirat, syön, jumitan hetken sohvalla, syön ja menen nukkumaan. Siinäpä lyhyesti kuluneen viikon tekemiseni... Raskausväsymys on siis ainakin tullut tutuksi! Olikohan jotain muuta? ;)

Tulihan sitä käytyä ensimmäisessä neuvolassa! Ja meillä on ihana neuvolatäti! Isäntä oli mukana ja koko käynti jotenkin konkretisoi yhteisen odotuksemme. Emme enää odota, että pääsisimme odottamaan vaan nyt pääsemme keskittymään itse odotukseen! Lähete np-ultraan lähti siis samalla eteenpäin ja nyt odottelemme HUSilta kirjettä kuin kuuta nousevaa :)

Isäntä on ollut todella ihana, huomaavainen ja ymmärtäväinen. Jatkuva etova olo on saanut itseni lisäksi myös Isännän vatsan hieman sekaisin. Nimittäin hän joutui reissussa ollessamme uhrautumaan kerran jos toisenkin, kun en jaksanut syödä omaa annostani, joten Isäntä huolehti sen tyhjäksi. Mikä sitten kostautui parin tunnin kuluttua, kun mulla oli taas nälkä?! On tää raskaus ihanaa!

Thaimaaseen päästessämme kävimme hieronnoissa, jonka jälkeen olin päivän verran ERITTÄIN huolestunut kun kaikki alkuraskauden oireet hävisivät hetkeksi?! Ehdin käydä läpi kaikenlaiset kauhuskenariot kokovartalo-öljyhieronnan aiheuttamasta keskenmenosta. Ja vaikka järki sanoikin, että vauva on erittäin turvassa siellä masussa eikä minkäänlainen hieronta voisi siihen vaikuttaa niin alkuraskauden herkät ajatukset sekoittivat pään.

Onneksi ruokahaluttomuus, etova olo ja vatsan väänteet palasivat kuvioihin seuraavina päivinä, niin ei tarvinut koko lomaa uhrata negatiivisten ja pelottavien ajatuksien kanssa. Isäntä oli välillä ihanan huolissaan kun vatsani kipuili ja älähtelin aivastuksien aiheuttamista repäisykivuista, mutta itse olin vain iloinen, että pikkuinen ilmoitteli olemassaolostaan <3

Nyt töihin palattuani pohdin vain, että kuinkakohan kauan tämä etova olo vielä jatkuu...? Ja kuinkakohan kauan näitä oloja pitäisi töissä vielä piilotella? Ainakin sen jatkosoppari allekirjoituksen ja/tai np-ultran yli... 


-H & masukki 9+1

tiistai 18. lokakuuta 2011

Ensioireet

Lupasin kirjoitella alkuraskauden oireista... Nythän niitä on tässä ehtinyt kertyä jo oikein urakalla!

Ensimmäinen oireeni, mistä uskalsin jo epäillä raskaustestin positiivista tulosta oli rintojen arkuuden jälkeen (jota siis on joissain kierrossa ollut, eikä yksistään vielä herättänyt toiveitani tälle kertaa) oli tummentuneet nännit/nännipihat! Nännit nöpöttivät ja olivat normaalia tummemmat myös koko nännipihasta.

Vilun väristykset, väsymys ja lievä etova olo alkoivat heti plussan jälkeen...

Ja nyt pari viikkoa plussauksen jälkeen voin vain sanoa, että oireiden lista ja vahvuus kasvavat jatkuvasti... Etova olo on aamuisin melko kauhea, muuttaa mitäpä sitä en pienokaiseni vuoksi tekisi! Rintojen kosketusarkuus on ehkä helpottanut (tai sitten olen vain jo tottunut siihen?), nännit törröttävät jatkuvalla syötöllä ja kuppikoko on jo kasvanut yhdellä!!

Väsymys on välillä niin riipivää, etten meinaa jaksaa ajaa töistä kotiin (4km!) matkaa ilman, että silmäluomet valuvat punaisissa valoissa seisoessa kiinni... Päikkärit rulez!

Nooh, nyt alkoi onneksi loma eikä tarvitse kahteen viikkoon piilotella järjettömän turvonnutta vatsaa (jota katsoessa voisi luulla raskauden olevan pidemmällekin?!) Eikä tarvitse sinnitellä töissä iltapäivän viimeisiä tunteja silmät ristissä...

Ja ihan paras aloitus lomalle oli piipahtaa eilen Isännän kanssa Väestöliiton lääkärin luona varhaisultrassa kurkkaamassa reippaasti sykkivää pientä sydäntä! <3


Aurinkoisin lomaterveisin Thaimaasta,
Harriet, Isäntä & pieni sykkivä sydän rv 6+3

tiistai 11. lokakuuta 2011

simot ja himot

TiinuLiinu edellisessä kirjoituksessani kyseli Isännän simppatesteistä, joiden tuloksia elokuussa kovasti jännäilin. Siihen se kirjoitteluni sitten loppuikin kun tulokset olivat juuri niin hyvät kuin pitääkin olla ja jälleen kerran palasimme aloitusruutuun; ilman lasta, ilman plussaa ja ilman minkäänlaista syytä lapsettomuudelle.

No, niitä hetkiä on nyt enää turha muistella! Plussa haavissa ja kaikki hyvin. Kirjoittelen kokemistani raskausoireista omassa kirjoituksessaan piakkoin, mutta voitteko arvata minkälaisia himoja kohdalleni on jo näin raskauden alkuvaiheessa ilmaantunut?!

Oma kuva (iPhone)
Voishan sitä epäterveellisempiäkin himoja olla :D

-Harriet rv 5+2

perjantai 7. lokakuuta 2011

Iltalukemista

Nyt ei enää lueskella vauvasta, joka viipyy... 
Vaan ensimmäistä viikkoa raskaana olevan Harrietin 
kunnon viikonlopun lukemispaketti koostuu:

Oma kuva
Lapsen maailma, 9 kuukautta, 
MeNaiset ja Vauva -lehdistä, 
sekä anopille tänään Hulluilta päiviltä ostetusta Mummola-kirjasta 
ja neuvolan kattavista tietopaketeista.

Ja viimeiseksi, muttei suinkaan vähimmäiseksi: 
Thaimaan matkaoppaasta, 
sillä olemme Isännän kanssa lähdössä viikon kuluttua 
1-vuotis häämatkalle Thaimaahan kahdeksi viikoksi <3 

torstai 6. lokakuuta 2011

Hedelmöittyminien

Kiitokset kaikille ihanille edelliseen kirjoitukseeni kommentoineille! Olihan tätä jo odotettukin! :)

Koska plussatestiä edeltävästä blogikirjoituksestani on aivan liian kauan aikaa, on kovin hankala päättää mistä aloittaisin taas kirjoittamaan... Tärkein plussaa edeltävä ja edistävä asia on tietenkin hedelmöitys, joten aloitetaan siitä!

Kuva täältä

Kävimme alkukierrosta siis Väestöliiton lapsettomuusklinikalla ensikäynnillä, jossa mulle tehtiin samalla myös munatorvien aukiolotutkimus. Meille tarjottiin mahdollisuutta aloittaa inseminaatio-hoidot ensi kierrossa, mutta päädyimme jo lääkärin vastaanotolla Isännän kanssa siihen, että emme aloittaisi hoitoja ennen vuodenvaihdetta. En tiedä oliko plussakierron taika nyt siis rentoutuneessa mielessäni, kun olimme vihdoin päässeet eteenpäin hoidoissa ja saaneet varmuuden siitä mikä meitä odottaa, mikäli luomuplussaa ei vain kuulu. Vai oliko taika aukiolotutkimuksessa? Sen taika taitaa olla melko yleisestikin keskusteltu spekulaatio, mutta sen verran hankala osoittaa todeksi, etten usko, että sitä pystytään ikinä varsinaisesti toteamaan.

Oma pitkäaikainen gynekologini ei aukiolotutkimusta minulle aikaisemmin tehnyt, sillä ei taustojeni perusteella kokenut torvieni olevan tukossa. Eivätkä ne edes olleet!! Väestöliiton klinikalla tutkimus meni niin helposti, että lääkärikin oikein ihmetteli miten auki tuubani olivatkaan ja jälleen kerran saimme lääkärin suusta kuulla, kuinka on niin outoa, ettemme ole vielä plussanneet... Niimpä niin, ei vaan siinä tilanteessa kauheesti auta, ettei mitään vikaa löydetä?! Vaikka toisaalta oma mieleni rauhottui kyllä kun jälleen kerran uusi lääkäri totesi, että mitään syytä lapsettomuudelle ei ole - kyllä sen plussan olisi jo pitänyt tulla.

Aukkari tehtiin siis kp 9 ja jo silloin lääkäri totesi ovulaation olevan käsillä ihan minä hetkenä hyvänsä (joten siis todella aikaisessa vaiheessa, verrattuna omiin aikaisempiin kiertoihini!). Siitä päivästä lähtien harjoittelimme lapsentekoa Isännän kanssa tunnollisesti joka toinen päivä aina kierron loppu vaiheille asti :)

Näin jälkeenpäin laskeskeltuna... Ovulaation eli tässä tapauksessa hedelmöityksen on täytynyt tapahtua viimeistään kp 11-12, eli syyskuun toisena viikonloppuna. Ja juurikin tuon samaisen viikonlopun perjantaina vietimme työporukkani kanssa ERITTÄIN railakkaan, kostean ja pitkän illan "firman piikkiin" ja kotiin tullessani Isäntä suorastaan kävi kimppuuni ovulaatio-aikataulullisista syistä ;) Isäntä, joka oli illan ollut kotona, täysin selvinpäin kylpyhuoneremonttiamme tehden... Joka rakastaa ja odottaa tulevaa lastamme niin innolla ja suurella ylpeydellä <3
Kuva täältä


Moni voisi varmasti kokea huonoa omatuntoa, jos tietäisivät hedelmöityksen tapahtuneen alkoholin vaikutuksen alaisena, mutta itse olen lähinnä helpottunut! Miksi en sitä heti tajunnut, että siinä tilassa olen ainakin itse ollut äärimmäisen rennossa olotilassa ja lihasten rentouden kannalta en ole "supistustakaan" tehnyt estääkseni siittiön ja munasolun treffejä! Onko hassusti ajateltu asia? Ihan yleisessä tiedossahan on, että alkoholin nauttiminen on ok kun et vielä tiedä olevasi raskaana. Ja kyllähän sitä on pitänyt itselle sallia muutama siideri silloin tällöin kun joka kuukausi Täti on jaksanut muistuttaa meitä lapsettomuudesta... Firman piikkiin nyt saattoi mennä muutama siideri liikaakin, mutta siis... JUURI NÄINHÄN TÄSSÄ PITIKIN KÄYDÄ!!



"Ehkä myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin jälleen auringonnousu."
-Muumimamma 
(Kiitos Madde <3)

tiistai 9. elokuuta 2011

epäonnen numero: 13

Yrityskierto 13. Nyt kärsitään sitten lapsettomuudesta ihan virallisesti, kun yli vuosi yritystä takana.
Isännän "tuoteanalyysin" tulosta kyttäilen postilaatikosta tällä viikolla varmasti joka päivä. Se määrittelee miten jatkon kanssa toimitaan.


En aina jaksaisi olla positiivinen lapsettomuutemme suhteen, mutta jostain syystä vain jaksan syvällä sisimmässäni luottaa siihen, että meidänkin aikamme koittaa!

Until then... Arvatkaa kuka sai ensimmäisen zumbaohjauskeikkansa?? Ja tarkalleen ottaen koko syksyn mittaisen keikan? MINÄ MINÄ MINÄ!!

-H :)

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Uusia käänteitä


Juurihan vasta ehdin kirjoittaa tuhruvuodosta ja nyt se sitten loppui?! Ei sitä oikeastaan edes vuodoksi voi sanoa, ihan vaan tuhrua. Viikko sitten sunnuntaina se alkoi ja torstaina viimeksi sitä oli havaittavissa... 5 päivää siis. Voiko kiinnittymisvuoto kestää niin kauan? Hmm...

Menkkavuotoa se ei ollut. Eikä menkkojen pitäisi alkaa kuin vasta ke-to tiennoilla alkavalla viikolla. 

Olin alkukierrosta niin tyhjänä toivosta, että kirves oli viskattu kaivoon jo kauan ennen ovulaatiota... Mutta mitens taas kävikään? 

Tällainen outo kierto saa mut sittenkin haaveilemaan positiivisesta lopputuloksesta! 

Ihan sairasta vuoristorataa tämä naisen elämä?!! 

Ens viikolla sitten taas tiputus maan pinnalle ja kohti niitä lapsettomuustutkimuksia... 


lauantai 30. heinäkuuta 2011

Oma napa paras napa

No niin kesäloma takana ja työkiireet edessä. Elokuun ensimmäiset 2 viikkoa tulee olemaan niin kiireiset, etten ehdi mitään plussia tai negoja edes miettiä! :) 


Tänään kp joku 25/30(?) ja vajaan viikon verran tullut jotain erikoista tuhruvuotoa?! Ekana päivänä innostuin varovasti josko kyseessä olisi kiinnittymisvuotoa, mutta ei kai se nyt viikkoa jatku? Ja vasta ens viikon loppu puolella pitäisi menkkojen alkaa... *huokaus* Mikä tässä kropassa mättää?? 

Mies kävi tällä viikolla antamassa oman tavaranäytteensä labrassa (tuloksissa menee muutama viikko). Seuraavaksi olisi sitten kai mun aukiolotutkimuksen vuoro? Yk 12 meneillään, eikä plussan plussaa meidän horisontissa... 



Onneksi kiireisten työkuvioiden lisäksi organisoin innolla meidän omaa hääjuhlaa, joka koittaa vajaan 4vkon päästä - kivaa! :D Paljon mukavia asioita edessä siis; koko elokuu täynnä polttareita ja hääjuhlia kun meidän lisäksemme läheinen ystäväpariskuntamme on myös menossa naimisiin! 

tiistai 5. heinäkuuta 2011

kesäloma

ja kp1.

Tästä lähdetään nyt positiivisen lomaenergian keruuseen ja katsotaan tilannetta taas reissun jälkeen ja ovulaation lähestyessä.

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

-H :)

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

valmistautumista uuteen kiertoon

En ole kirjoitellut pitkään aikaan, olen ihan tietoisesti yrittänyt pysytellä poissa...

Läheisin plussaa myöskin tavoitteleva ystäväni sai toivotun tuloksensa muutama viikko sitten, jonka jälkeen omat fiilikseni ovat lähinnä olleet maassa. Olen vilpittömästi todella onnellinen ystäviemme puolesta, mutta toisaalta oma positiivinen energiani alkaa tällä hetkellä olla ihan lopussa - ja nyt olen niin yksin plussahaaveideni kanssa (en haluaisi kuormittaa Isäntää kaikilla näillä ajatuksillani), ja välillä tuntuu etten mitään muuta pysty ajattelemaan kuin raskautumista, raskaana olemista ja elämää vauvan kanssa. Puhumattakaan haaveistani useammasta lapsesta!

Kp 28 juuri ohi ja dpo 13 testatusta oviksesta samalla. Eilisten hiilarihimojen ja tämän päiväisten raivokohtausten perusteella TIEDÄN, että en ole raskaana. Yrityskierto 12 alkanee siis huomenna tai ylihuomenna (täytyypä katsoa valmiiksi mukavat löysät vaatteet huomista työpäivää varten). 



Kaksi työpäivää loman alkuun, eli onhan tässä elämässä jotain positiivistakin! Ja mitä pidemmälle mennään ilman plussaa, sen varmemmin määräaikainen työsopimukseni muuttuu vakkariksi...

Mutta mistähän sitä löytäisi positiivista, stressitöntä energiaa tähän haikaran metsästämiseen? 



-H

tiistai 7. kesäkuuta 2011

proge 35

Otsikko kuulostaa rokkibiisiltä, hih! ;)

Progesteroni arvot olivat hyvät, tai noh ihan jees. 35, mitä lie yksikköä se nyt olikaan (nmol?). Viime kerralla sama arvo oli 27, joten tällä kertaa jopa parempi. Veren kuvan mukaan siis ovuloin, mutta ovistikkuihin en ole viivoja saanut tai sen kummempia kaikessa kiireessä ehtinyt omia tuntemuksia tunnustella.

Luotetaan siis kuitenkin siihen, että ovulaatio tapahtuu ja jatketaan samaan malliin. Vakkaripaikka tai plussa, ihan sama kumpi tulee ensin! :D Molemmat ovat ihan yhtä tervetulleita!

Oltiin tänään kummitytön (ja hänen pikkuveljensä, josta tuli Isännän kummipoika) eli siis kummilastemme luona illallistamassa. Upea ilta, hyvä ruoka ja ihanat iloiset lapset! (Ja ihana, että sain nauttia rauhassa viiniä ruoan kanssa, kun ne menkat alkoivat ja koska Isäntä lupautui kuskiksi :)).

-Happy Harriet :)

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Kp 1/30

Onpas taas tullut viettettyä hiljaiseloa töiden aloittamisen jälkeen! On ollut niin paljon puuhaa ja uuden työn tietoähkyä, että huh huh! ;) Onneksi näin kuukauden jälkeen voin sanoa, että työ on todella mielenkiintoista, monipuolista ja jopa hauskaakin. Olen niin iloinen, että sain juuri tämän työpaikan!

Kuukauden aikana olemme ehtineet puhua jo vakinaistamisestakin :D Työsuhteeni on tällä hetkellä siis vuoden loppuun asti määräaikainen ja jo haastattelussa oli puhetta, että heti kesän jälkeen pitäisi selvitä jatkotilanne ja työsuhteen vakinaistaminen. Vielä ei ole tullut mahakaan tielle sen suhteen, eikä tämän päiväisten vatsakipujen, selkäkipujen ja ärsytyksen huomioon ottaen ole tulossa tässäkään kuussa! ;)

Saimmepahan vältettyä hedelmöittymisen 2kk silmäleikkauksen jälkeen (niinhän sen pitikin mennä!). Nyt vielä kun vatsa ei ehtisi vakinaistamisen edelle... ;) Jännä fiilis, kun toisaalta haluaisin tottakai vakipaikan, josta jäädä äitiyslomalle ja toisaalta kun ajattelen asiaa (mitä en onneksi ole kovin paljoa ehtinyt tekemään :)) niin harmittaa pienoisesti jo nyt, että jos vakinaistavat mut ja kuukausi sen jälkeen kerron olevani raskaana, haha! Toisaalta olen 26-vuotias naimisissa oleva nuori nainen - mitä muutakaan ne multa oikeastaan odottavat!

Elämä on ihanaa! Mulla on mukava työ, kiva pomo, suloiset koirulit, puolivalmis kasvimaa odottamassa kesää, rakkaista rakkain mies, hääjuhlat suunnitteilla ja kesälomaakin vielä tiedossa! Ja aurinkoakin on luvattu - mitä enempää voisinkaan toivoa?!

-H

Ps.
Kävin viime viikolla verikokeissa progesteroni arvoja varten, saas nähdä mitä tulokset sanovat nyt... En nimittäin ole viime kuukausina tuntenut ovulaatiota läheskään niin hyvin kuin vielä alkuvuodesta. Vaikka kierto on edelleen pysynyt säännöllisenä, tasan 30kp - kuten tänäänkin.


sunnuntai 1. toukokuuta 2011

työn juhla takana

ja ensimmäinen työpäivä huomenna edessä! Jännää, niin kivaa!!

Aamulla kipaisemme vielä Isännän kanssa Meilahteen, niihin perinnöllisen sairauden geenitesteihin, mistä olen aikaisemmin maininnutkin... Se vähän jännittää, vaikka huomenna ei siis ole muuta edessä kuin verikokeet. Kauankohan niissä tuloksissa sitten kestää?

Nyt olisi kyllä paras olla plussaamatta tässä kuussa! Outo toivoa näin päin, mutta niin silmäleikkauksen kuin noiden geenitestienkin kannalta. Sen sijaan toivon kovasti plussaa eräällä hyvälle ystävälleni! Jotenkin tuntuu, että hänen plussansa olisi kuin puoli voittoa meillekin :) He ovat miehensä kanssa yrittäneet raskautua täsmälleen yhtä kauan kuin mekin ja koska ystävälläni on muutama vuosi itseäni enemmän ikää, niin olen ehdottomasti sen kannalla, että hänen kuuluu raskautua ennen itseäni!

Tuntuu, että eihän näissä raskautumishommissa ole mitään "järkeä" välillä, mutta fiilispohjalla mennään! Ystäväni pikkuoireilut viittaisivat mielestäni niin kovasti plussan suuntaan! :D

Nyt untenmaille ja aamulla reippaana kohti uusia haasteita!
-H

lauantai 30. huhtikuuta 2011

Hyvää vappua!!

kuva lainattu

Hyvää vappua kaikille! Satoi tai paistoi, niin meillä lämpiää tänään niin grilli kuin saunakin! Onneksi on katettu terassi! :) 

Pienoinen blogitauko taas takana, mutta kerrotakoot, että zumbaohjaajakoulutus oli uskomattoman hieno kokemus! Se energian määrä ja lataus joka ohjaajakoulutusviikonlopun aikana oli ilmassa oli jotain aivan uskomatonta! Ilmapiiri oli kannustava, kaikki olivat iloisia ja viikonlopun päätteksi saimme ZIN (Zumba Insturctor Network) diplomimme :) Nyt ei muutakuin suunnittelemaan omia tunteja? Aika näyttää missä vaiheessa se on ajankohtaista. Ainakin kesällä olisi tarkoitus kokeilla ohjaamista omalla takapihalla kavereiden kesken! 

Näönkorjaus/laserleikkaus ei sitten ollutkaan mikään niin ihana kokemus, mutta rauhottavat lääkkeet tepsivät hyvin ja kokonaisuudessaan leikkaus oli ohi todella nopeasti. Leikkauksen jälkeen fiilis onkin sitten ollut todella mahtava! Joka päivä jaksan ihmetellä kuinka näen katsoa telkkaria ilman silmälaseja, tihrustella tietokoneen ruudun pikkutekstejä ilman laseja ja kaikkein suurin ilo lasittomuudesta on ehdottomasti hikoilu ja hyppiminen zumbassa!!

Ja myös koirat pääsevät nauttimaan lasittomuudesta, kun voin aamusellakin lähteä pienten kanssa lenkille ilman laseja ja päästää pojat vapaaksi lähimetsässä kun näen jo pitkälle, mikäli vastaan on tulossa muita ulkoilijoita!  

Ja mustat, isot ja tyylikkäät uudet Burberryn aurinkolasitkin ehdin jo ostaa! Tulee aina ihan filmitähti fiilis kun laitan ne nenälleni ;) 

Nyt kun kaksi isoa asiaa elämässäni ovat takanapäin, niin mainittakoot vielä, että yritimme (ja tietääksemme myös onnistuimme) välttämään lapsentekohommat tässä kuussa. Leikkauksen jälkitarkastus on juhannus viikolla, 2kk leikkauksen jälkeen. Siihen asti on ehdottomasti syytä olla raskautumatta. Mutta sen jälkeen...? 

Nyt kuitenkin kohti vapun viettoa! 
-Harriet :) 



tiistai 12. huhtikuuta 2011

Don't Dream Big, Dream HUgE!

Nyt on niin monta rautaa tulessa tai syttymäisillään ettei ole tosikaan! 

Taisin jo aikaisemmin mainita muutamasta työpaikasta mihin olen hakenut... Ja sain kuin sainkin sen lähempänä sijaitsevan työn!! Työt alkavat näillä näkymin pääsiäisen jälkeen :)

Mutta sitä ennen... Luvassa on näönkorjausleikkaus! Varasin tänään esitutkimusajan yhteydessä leikkausajan ensi viikolle (hui apua!) joten pääsiäisenä toivottavasti käytetään vaan tavallisia aurinkolaseja vahvuuksisien tilalla :) Saiskohan sitä ostaa uudet aurinkolasit leikkauksen kunniaksi?

Mutta vielä ennen leikkausta, luvassa on... Zumbaohjaajakoulutus!!!!! :D


Nyt menee lujaa, mutta menkööt! Elämä on ihanaa!

Ja vauvahaaveita nyt tosiaan siirretään muutamalla kuukaudella eteenpäin. Silmälääkäri sanoi, että ei suosittele raskautumista puoleen vuoteen silmäleikkauksen jälkeen ja kertoi pahimmat skenariot ihan avoimesti. Kertoi kuitenkin myös, että on ollut naisia, jotka ovat raskautuneet hänen mielestään aivan liian aikaisin leikkaukseen nähden joiden näössä ei ole tapahtunut minkäänlaisia muutoksia raskauden myötä. Että jokainen tapaus ja jokainen nainen ja jokainen raskaus on yksilöllinen. 
Pidetään nyt kuitenkin taukoa muutama kuukausi, tai ainakin tärppipäivinä katsotaan vähän mihin tähdätään... ;) 


-Happy Harriet :D

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

mahdollisuuksien maailma

Eilen oli huono päivä.
Täti rynnisti kylään heti aamusta ja nousin sängystä vain ja ainoastaan kahden särkylääkkeen voimalla.

Tänään elämä taas hymyilee:
- Viime kierto oli jälleen kerran 30 kp mittainen - kiitokset tädille täsmällisyydestä.

- Silmien laserleikkauksen esitutkimusaika on nyt varattu ensi viikolle!

- Ja leikkaukseen toivon pääseväni pääsiäisviikolla, eli kahden viikon kuluttua tänä päivänä silmäni voisivat jo olla leikatut, hui!!! Jes jes jes!

- Vuosi 2012 tulee olemaan niiiiin hyvä vuosi. Vuosi jolloin meidän vauva syntyy! Puhuttiin juuri eilen Isännän kanssa, että parilliset luvut ovat aina olleet meille molemmille onnenlukuja.

- Zumbaohjaajakoulutus, sinua vielä vähän pohdin.. Leikkauksen jälkeen ei saisi kovaa hikiurheilua harrastaa n.viikkoon. Kahden päivän zumbaohjaajakoulutus varmastikin luokitellaan todelliseksi hikiurheiluksi! Jos en osallistuisi tässä kuussa koulutukseen, niin voisin leikkauttaa silmäni jo ensi viikolla. Toisaalta olen pärjännyt lasien kanssa jo vuosia, joten mitä yksi viikko lisää? Toisaalta koska en saa pitää piilareita viikkoon ennen leikkausta, niin joudun ohjaajakoulutuksessa hyppelehtimään silmälasien kanssa, enkä ole siitä kovin innostunut. Olen aina urheillessa käyttänyt lähinnä piilareita. Hmm...

Taidan odotella mitä lääkäri ens viikolla esitutkimuksen yhteydessä sanoo ja pohdin sitten vasta zumbakoulutusta. Tulee niitä myöhemminkin (vaikkakin mahdollisesti vasta syksyllä?), mutta katsotaan katsotaan...

Nyt lähden kurkkailemaan hulluja tarjouksia(?) keltaisen kassimeren keskelle :D

-Harriet :)

torstai 31. maaliskuuta 2011

zumbatyttö piirtelee pilvilinnoja

Jalat ovat vielä hieman hellinä eilisestä spinning/vatsapakara-yhdistelmätunnista, mutta olen jo tänään taas ollut niiiiin zumbafiiliksissä!

Juttelin aamulla ihanan äitini kanssa (edellisestä blogikirjoituksestani) ja äiti oikein kannusti zumbaohjaajakoulutukseen ja harkitsemaan zumbasta jopa päivätyön tekemistä. Olisikohan se mahdollista? :D

Olenhan aina halunnut olla isona opettaja! Voisinko olla zumbaope?

Tai pystyisinkö yhdistämään koiraharrastuksen ja zumban työksi?

Tällä hetkellä leijun jossain superkorkealla pilvissä ja haaveilen jo oman "kuntosalin" perustamisesta, jossa voisi zumban lisäksi olla kuntosali, pieni kahvila, hieroja ja kosmetologi...?

Olisikohan musta yrittäjäksi? Organisointitaitoa ei tältä zumbatytöltä ainakaan puutu!!

Löytyisköhän mun kaveripiiristä innokkaita kahvilan pyörittäjiä, hierojaa ja kosmetologi joiden kanssa haluaisin pistää hynttyyt yhteen?

Rauha, rakkaus & ZUMBA!
-Harriet

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

tervehdys

rakkaat ystäväni!

Täällä sitä ollaan zumbailtu niin ahkerasti, ettei ole tässä kierrossa edes tainnut ehtiä "yrittämään" ;D Haha!

Ei vaan ihan tosissaan, (ei nyt zumban takia) mutta taidettiin tässä kuussa vähän niinkuin olla tarttumatta leikkiin. Ainakaan sen tarkemmin otollisia päiviä tai ovista bongaamalla. Mentiin vaan fiiliksen mukaan ja fiilikset lopahti jossain vaiheessa ihan täysin. Alkaa todenteolla ahdistamaan tämä "yritys", JOTEN...

Päädyttiin siihen tulokseen Isännän kanssa, että ei me edes haluttais joululahja-lasta. Se lapsi nimittäin inhoais meitä lopun elämänsä jos olisi syntynyt jouluaattona!! Ihan kuin se nyt olisi maailman suurin draama, mutta kuitenkin hyvä selitys meille :) 

Kaiken lisäksi päätettiin nyt sit (hyvin suurella todennäköisyydellä) pitää 2kk tauko yrityksessä.

Meinaan nimittäin osallistua zumbaohjaajakoulutukseen!!!! Enkä halua olla huonovointinen tai kärsiä alkuraskauden väsymyksestä kun viikonloppukurssi huhtikuun puolessa välissä koittaa.

Samaan syssyyn ajattelin sitten käydä silmien laserleikkauksessa, jonka jälkeen suositusaika olisi 6 kuukautta raskaudetonta elämää, enkä siis sen takia ole edes kunnolla pohtinut leikkauksen mahdollisuutta aikaisemmin vaan siirtänyt sen hamaan tulevaisuuteen "sitten kun olen synnyttänyt ensimmäisen lapsemme ja imettänyt, niin ennen sitä toisen lapsen raskautta sitten..." Nyt kuitenkin olen selvitellyt asiaa ja 2 kuukauden karenssiaika tuntuu olevan ihan käypä aika leikkauksen ja mahdollisen raskauden välillä!

Jenkeissähän leikkauksia tehdään myös raskaana oleville naisille, Suomessa vaan lääkärit ovat ylivarovaisia ja sen takia tuo puolen vuoden väliaika. Syinä väliajalle ovat siis silmän kalvojen muuntelut raskauden aikana, ihan kuten moni varmasti tietää limakalvojen muuttuvan raskauden aikana, niin sama juttu silmän kanssa. Eli vaarana siinä on siis, että leikkaustulos ei ole täydellinen näkö, vaan jonkin verran (omassa tapauksessani) miinusta saattaisi jäädä. Mutta muuten riskit ovat olemattomat!

Sitä paitsi... Mitään takeita heti tuon 2 kuukauden karenssiajan jälkeen raskautumisestakaan ei ole! 

Sama 2 kuukauden taukoaika perustuu myös siihen, että meillä olisi vihdoin ja viimein mahdollisuus saada Isännän suvun erään perinnöllisen geenisairauden tulokset käsiimme ennen todellisen yrittämisen jatkamista. On ERITTÄIN epätodennäköistä, että voisimme Isännän kanssa saada sairaita lapsia, juurikin tämän perinnöllisen sairauden osalta, mutta uskoisin, että mustaa valkoisella saisi meidät huokaisemaan helpotuksesta ja siten edistäisi myös plussausta.

Työrintamallakin kuhisee, kävin  nimttäin tänään kahdessa työhaastattelussa, joista toisen paikan ottaisin oikein mielelläni vastaan liikunta- ja lounasetuineen mainitsemattakaan omasta työhuoneesta!! Toista työtä en ihan niin innokkaasti toivoisi saavani, sillä työmatkani olisi ruuhka-aikaan aivan mahdoton ja se vaikeuttaisi arkea todella paljon... Vaikka paikka sinäänsä kyllä kiinnostaisi kovasti.

Isännänkin työasiat ovat hyvällä mallilla, vähän liiankin hyvällä kun töitä olisi enemmän kuin mies ehtisi tehdä! Mikä tietenkin heijastuu kotielämään pitkinä työpäivinä ja stressinä, vaikka Isäntä onkin erittäin taitava työ- ja kotiasioiden erillään pitämisessä.

Sellaista siis tänne...

Turussa kävin "vähän" zumbailemassa Apollo-yökerhossa, 2 tuntia veivattiin kuuden upean ohjaajan askelia seuraten ja 4 tuntia sen jälkeen zumbaohjaajien kanssa tanssilattialla oikein kunnolla kreisibailaten mm.salsan askelin. Zumba on NIIN parasta!

Tässä joulukuisen Helsingin Apollossa järjestetyn vastaavan Zumba Party-tapahtuman tunnelmia:


Ja toukokuussa veivataan jälleen kerran Helsingin Apollossa! Suosittelen lämpimästi osallistumaan bileisiin!



Hurjat halituulet tarrasukkien kera ja lämpimät onnittelut Pingulle!! 
Plussa-aalto alkakoot, tuulet puhaltakoot seuraavaksi Veronan ja Junnan suuntaan! 


-Harriet hymysuu :)

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Oodi naiseudelle

Ihanaa naistenpäivää! 
Kuva
Vaikka välillä tekisi mieli kirota koko naiseus vessanpönttöön, 
niin en silti haluaisi olla mies! ;) 

Naisena olo on ihanaa, hyvine ja huonoine puolineen.
Pitää yrittää muistaa se, myös niinä huonoina päivinä :) 


Jonain päivänä naiseuttani jatkaa toivottavasti myös äitiys... 
Mutta sitä ennen: jättimäiset halaukset omalle äidilleni - 
maailman upeimmalle naiselle ja idolilleni!

lauantai 5. maaliskuuta 2011

täti...

on täällä.
Kaksi panadolia takana ja olo on ihan perseestä.
Että ei muutakuin mukavaa viikonlopun jatkoa anoppilassa ja silleen...

-H
Ps. Miks ei tää rintojen arkuus lopu edes silloin kun ne menkat alkaa?? 

torstai 3. maaliskuuta 2011

lisää normiarvoja

No nyt tuli progesteroni-tulokset... En tajua?! Eihän mun pitänyt ovuloida?

Mitattu kp21/27-32:
Progesteroni 27nmol/l - Lutealivaihe viitearvo 12-69

Nuo viitearvot ovat nyt tästä lääkäriasemani lappusesta, netistä löytyy hieman heitteleviä arvoja. Mutta google auttoi jälleen kerran, että mikäli arvo on yli 25, ovulaation pitäisi olla ihan ok tasolla tapahtunut.

Lääkärikin tässä tuloslappusessa totesi, että "progesteroniarvo oli ovulatoorisen kierron tasolla."

Mitäs hemmettiä tästä nyt sitten oikeesti pitää kuvitella??

Onko ovulaationi liian heikko? Jos siellä useampi munarakkula, niin onko tuo hormonitulos useamman munarakkulan summa vai vaan yhden (niinkuin normaalilla ihmisellä)? EN TAJUA!!!

Tämän hetkisen ärsytyksen ansiosta olen melko varma, että täti on ihan kulman takana tulossa kylään. Ärsyttää niin pirusti, ettei tää voi olla mitään muuta kuin PIRUN PMS!! Voihan perse!

-H :(

Ps. Voisko tää rintojen arkuus tulla oikeesti vaan siinä plussakierrossa, en jaksais joka hemmetin kuussa sietää tätä etumuksen arkuutta?! 
Pakko lähteä taas zumbaan purkamaan fiiliksiä!! :D Ja välttämään liikaa hyppelyä, vaikka kunnon urheiluliivit onkin, sillä nää mun meloonit vaan on niin pirun herkät just nyt... *huokaus* 

maanantai 28. helmikuuta 2011

normiarvot

Avasin juuri kirjekuoren, jossa on verikokeideni tulokset!
Hormoniarvoni ovat näytteiden mukaan normaalit. (Suluissa viitearvot)

Kp 21 mitattuna:
- TSH 2,7 mU/l (0.3-4.5) kilpirauhanen
- S-T4-V 12 pmol/l (10-21) kilpirauhanen
- Prolaktiini 212 mU/l (70-500) maitohormoni

Mitä tästä voimme päätellä?  

Progesteronimittauksen tulos tulee ilmeisesti myöhemmin... Silloin selviää onko ovulaatiota siis tapahtunut tässä kuussa. Donnatestin mukaan ei, mutta oireiden perusteella ehkä (en oikein niistäkään enää ole niin varma, sillä ovulaatioon liittyvät oireet jakaantuivat viikon mittaiselle jaksolle, eikä sitä sellaista perinteistä yhden päivän kovempaa vatsakipua ollut ollenkaan). Mutta katsotaan, kunhan tulokset tulevat!  

Nyt tuplatunnille zumbaamaaaaan!! :D

-H

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

sininen muistutus


Maaliskuun kivi, muistuttamassa ensitapaamisestamme Isännän kanssa. Mulla on maailman paras mies! 

lauantai 19. helmikuuta 2011

oireita ilman tuloksia?

Edellisestä kirjoituksestani turhautuneena ajattelin hakea todistusaineistoa tapahtuneesta ovulaatiosta, mutta ei mennyt ihan niin kuin strömsössä...

Menin eilen innoissani apteekkiin ostamaan Clearbluen ovistestipakettia (koska netistä tilattu edullisempi testipaketti ei ehtisi luokseni, öö... eilisillaksi?). Apteekin mukava täti kuitenkin ehdotti kokeilemaan Donnatest-sylkiovulaatiotestiä. Sanoi, että joku asiakas oli kuulemma kertonut tehneensä peräti 3 lasta yhdellä Donnatestillä, sillä kyseessä on monikäyttöinen ja peräti monivuotinen testi. Patterin/valon pettäessä joutuu sitten vasta uuden testin hankkimaan...  
(kuva täältä)
Innoissani illalla sitten testailin, saamatta minkäänlaista ovikseen viittaavaa tulosta. Ja sama juttu tänään aamulla. Ei minkäänlaisia merkkejä ovulaation lähestymisestä tai meneillään olemisesta. 

Joko siis 
a) en ovuloi (ainakaan tässä kuussa) tai 

b) ovulaatio meni jo (kp12-14 välillä), mikä määrittäisi kierron pituudeksi toiseksi kierroksi peräkkäin 27 päivää ja vau.fi-sivuston ovulaatiolaskuri näyttäisi tukevan 27 päivän pituutta sekä ovulaation bongaamistuntemuksiani 15.2 - 19.2 välillä. (Ja tuntemuksieni mukaan olemme myös lisääntymismahdollisuudet hyödyntäneet, hihii!)

Tulos:
Hedelmälliset päiväsi ovat:
14.02.2011 - 19.02.2011
Ovulaatiopäivä:
17.02.2011
Laskettu aika:
10.11.2011
(taulukko vau.fi ovulaatiolaskuri)


tai 
c) ovulaatio on vielä edessä, mikä on kaikkein epätodennäköisin vaihtoehto, sillä se tekisi kierrosta erityisen pitkän ja lähestyvä ovulaatio olisi silti jo käsillä ja sen olisi pitänyt näkyä Donnatestissä... 

 *huokaus* 

Ens viikollahan se selviää kun piipahdan siellä labrassa. (Tai siis sitten kun ne tulokset selviää...)

Päätän uskoa vaihtoehtoon b! :D 

Nyt valmistautumaan iltaan positiivisin mielin :) 4kk hääpäivämme lähestyessä, lähdemme Isännän kanssa ensin ravintolaan syömään ja sieltä konserttiin! Vaikea välillä uskoa, että maistraatissa piipahtamisestamme on jo kulunut neljä kuukautta! Se tarkoittaa myös sitä, että 8 kuukauden kuluttua olisi tarkoitus viettää hääjuhlaamme hieman isomman vierasjoukon kanssa... Mutta siitä lisää myöhemmin! 
-H