Nyt viimeistään ollaan ihan virallisesti raskauden toisella kolmanneksella!
Rv 14 alkoi viikonloppuna, jonka kunniaksi napsin taas (erittäin huonoja) kuvia masusta ;)
Uskaltaudun niitä varmasti laittamaan esille enemmänkin, kunhan on hieman vertauskuvaa useammalta viikolta...
Päänsärkyä on esiintynyt silloin tällöin, kuten yllä jo pelotellaankin... Välillä se ei tunnu lähtevän millään pois ja välillä taas ei mitään ongelmaa! En ole vielä keksinyt mihin syömiseen/tekemiseen ym se liittyisi.
Väsymys ei ole vielä jättänyt rauhaan. Energistä keskiraskautta odotellen...
Jos on tiedossa menoa työpäivän jälkeen, niin pikkupäikkärit ovat paikallaan - kuten ennen viime perjantaina pikkujouluja! Olipas muuten mukavat pikkujoulut ja niin nautinnollista kun ei tarvinut esittää, että en olisi raskaana (kuten töissä siis)! Kaikki zumbaystävät olivat todella iloisia raskaudestani :)
Ja viikonlopun koiranäyttelytkin sujuivat oikein mallikkaasti! Sain taas olla ylpeä pienistä koirapojistamme, jotka käyttäytyivät niin hienosti koko näyttelyiden ajan! Toisin kuin monet muut koirat ja/tai heidän omistajansa?! Kaikkea sitä ihmiset keksiikin :)
Oli myös oikein mukava tavata saman rotuisen koiran omistaja, joka kertoi ihania kokemuksia heidän 3-vuotiaasta koirastaan ja 1,5-vuotiaasta tyttärestään. Kuinka koira on ensimmäinen asia mielessä kun aamulla herätään ja viimeinen asia mielessä nukkumaan mennessä, sille pitää aina vanhempien lisäksi käydä antamassa hyvän yön suukko. Aww!!!
Meillä siis koirapojat tulevat olemaan vauvan syntyessä 3v ja 3,5v - ja välillä aina mietityttää miten he tulevat suhtautumaan vauvaan ja siihen, kuinka he itse menettävät "vauva"-asemansa talossamme.
Tänään juuri kuulin miespuoliselta työkaveriltani (jolle en koko keskustelun aikana siis voinut paljastaa itse olevani raskaana) vinkkejä, miten he toivottivat koiran ja 3 päivää vanhan vauvan viime viikolla tervetulleeksi kotiin sairaalassa olon jälkeen. Koira oli synnytyksen aikaan hoidossa ja tuore isä oli käynyt hakemassa koiran kotiin pari tuntia ennen äidin ja vauvan kotiutumista. Koira oli saanut kaikessa rauhassa haistella pientä puklun hajuista vauvan bodyä ja ihmetellä minkälainen mönkijä sieltä sairaalasta kohta onkaan tulossa.
Ja itse kotiutuminen oli tuoreen isän mukaan sujunut oikein mallikkaasti! Koiraa on jo pari viimeistä kuukautta hieman "syrjitty", jotta se oppisi, ettei enää ole kaiken huomion keskipisteenä ja taktiikka oli kuulemma toiminut oikein hyvin.
Kertoi myös vauvan, ilmeisesti jo vatsassa ollessaan tottuneen siihen, että koira haukahtelee välillä ja pitää ärinäpurina-ääniä leikkiessään, sillä vauva ei noihin äkkinäisiin koviin ääniin herää nukkuessaan. Mutta auta armias jos paukauttaa oven kiinni liian kovaa tai pudottaa kirjan tai jonkin esineen lattialle? Hehe ;) Koiran haukkuessa vauva saattaa säpsähtää, mutta jatkaa vaan uniaan. Toivottavasti meilläkin asiat sujuisi aikanaan noin luontevasti!
Nyt lähden töistä kotiin päin ja sateeseen ulkoilemaan koiruleiden kanssa! Ihanaa kun huomenna on vapaapäivä!
-H & pyöristyvä vatsa 13+2
Ja viikonlopun koiranäyttelytkin sujuivat oikein mallikkaasti! Sain taas olla ylpeä pienistä koirapojistamme, jotka käyttäytyivät niin hienosti koko näyttelyiden ajan! Toisin kuin monet muut koirat ja/tai heidän omistajansa?! Kaikkea sitä ihmiset keksiikin :)
Oli myös oikein mukava tavata saman rotuisen koiran omistaja, joka kertoi ihania kokemuksia heidän 3-vuotiaasta koirastaan ja 1,5-vuotiaasta tyttärestään. Kuinka koira on ensimmäinen asia mielessä kun aamulla herätään ja viimeinen asia mielessä nukkumaan mennessä, sille pitää aina vanhempien lisäksi käydä antamassa hyvän yön suukko. Aww!!!
Meillä siis koirapojat tulevat olemaan vauvan syntyessä 3v ja 3,5v - ja välillä aina mietityttää miten he tulevat suhtautumaan vauvaan ja siihen, kuinka he itse menettävät "vauva"-asemansa talossamme.
Tänään juuri kuulin miespuoliselta työkaveriltani (jolle en koko keskustelun aikana siis voinut paljastaa itse olevani raskaana) vinkkejä, miten he toivottivat koiran ja 3 päivää vanhan vauvan viime viikolla tervetulleeksi kotiin sairaalassa olon jälkeen. Koira oli synnytyksen aikaan hoidossa ja tuore isä oli käynyt hakemassa koiran kotiin pari tuntia ennen äidin ja vauvan kotiutumista. Koira oli saanut kaikessa rauhassa haistella pientä puklun hajuista vauvan bodyä ja ihmetellä minkälainen mönkijä sieltä sairaalasta kohta onkaan tulossa.
Ja itse kotiutuminen oli tuoreen isän mukaan sujunut oikein mallikkaasti! Koiraa on jo pari viimeistä kuukautta hieman "syrjitty", jotta se oppisi, ettei enää ole kaiken huomion keskipisteenä ja taktiikka oli kuulemma toiminut oikein hyvin.
Kertoi myös vauvan, ilmeisesti jo vatsassa ollessaan tottuneen siihen, että koira haukahtelee välillä ja pitää ärinäpurina-ääniä leikkiessään, sillä vauva ei noihin äkkinäisiin koviin ääniin herää nukkuessaan. Mutta auta armias jos paukauttaa oven kiinni liian kovaa tai pudottaa kirjan tai jonkin esineen lattialle? Hehe ;) Koiran haukkuessa vauva saattaa säpsähtää, mutta jatkaa vaan uniaan. Toivottavasti meilläkin asiat sujuisi aikanaan noin luontevasti!
Nyt lähden töistä kotiin päin ja sateeseen ulkoilemaan koiruleiden kanssa! Ihanaa kun huomenna on vapaapäivä!
-H & pyöristyvä vatsa 13+2
Me ei hoksattu edes ajatella koiran valmentamista esikoisen tuloon, mutta kaikki meni kyllä paremmin kuin hyvin. Koira oli silloin just täyttämässä 1v ja vielä ihan pentu, niinku on kyllä edelleen, kohta 3v. :D Meillä se vauvan kotiutuminen meni kyllä vähän eri tavalla ku yleensä, ku ite tulin kotiin pari päivää synnytyksestä ja vauva vasta viikon ikäisenä. Ei kuitenkaan tuotu mitään puklurättiä tai muutakaan etukäteen kotiin, vaan sitten vaan vauva. Tokihan koira varmasti meidän vaatteista haistoi jotain erikoista. Mutta tosiaan, koira kävi katsomassa vauvan ja nuolasemassa tervehdykseksi ja sen jälkeen vauva oli otettu perheenjäseneksi. :) Nykyään esikoinen on 2v ja koira tosiaan 3, ja ovat kyllä tosi hyvät kaverit. Poika tykkää koirasta ihan älyttömästi, ja vaikka koira on isohko (vajaa 30kg) ja tosi villi, niin mitään isompaa haaveria ei oo missään vaiheessa tullut. Koira on osannut superpöhköydestään huolimatta varoa vauvaa ja myöhemmin kävelemään opettelevaa pikkutaaperoa. Uskoisin, että tervepäinen koira kyllä tajuaa, että vauvoja pitää varoa.
VastaaPoistaJa tosiaan vauva kyllä jo mahassa ollessaan tottuu kodin ääniin. Ja hyvä niin, tää meidän tulokas ei nimittäin varmasti nukkuis synnyttyään muuten ollenkaan, sellanen mekkala meillä aina välillä on. :D