pelottavan konkreettista, rv 21+3

Verona juuri tuohon edelliseen vaunu-kirjoitukseeni kirjoittelikin, että isompien hankintojen myötä pikkuisen saaminen todella konkretisoituu ja olen tässä viime päivinä huomannut, että... Ehkä vähän liiankin paljon!

Olin tosiaan henkisesti varautunut, että vaunujen toimituksessa saattaisi kestää, joten vaunu-pahvilaatikoiden olemassa olo autotallissa on jopa jotenkin hieman pelottavan konkreettista! En ole niitä käynyt edes katsomassa lauantain jälkeen ;)

Kovasti kyllä sormet syyhyävät päästä vaunujen kimppuun, mutta jotenkin järki sanoo vastaan... Vaikka pitäähän niitä testailla ja kasailla ja koota ja vaikka mitä ennen kuin on vauva kainalossa, mutta.... Kun siihen on vielä niin kovasti aikaa!

Mutta on ne niin ihanat!!



Tämä on ainoa kuva, jonka olen löytänyt berry-värisestä kopasta mustan rungon kanssa. Istuinosan väri kun päättää rungon värin ja berryä istuinosaa myydään vain valkoisen rungon kanssa, niin niitä kuvia ei yksinkertaisesti ole saatavilla! Meillä kun se istuinosa on siis musta ja mustalla rungolla.

Enkä enää edes löydä sitä sivustoa mistä tämän kuvan eilen löysin... Eikä jostain syystä edellisen postaukseni linkkikään toimi kys. kuvan sivuille, hmm... Mutta ah niin ihanat nämä ovat! I'm in love! Näissä pääsen kärräilemään pikkuruista sitten koko loppuvuoden ainakin! Jee!


Tässä vaiheessa pitäisi ennemminkin vertailla niitä vauvavakuutuksia/syntymättömän lapsen vakuutusta ja päättää, että mistä sellainen otetaan. Ehdottomasti sellainen siis otetaan, ihan vaan varmuuden varalta. Toivottavasti sille ei tule käyttöä, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että mielummin maksan etukäteen säännöllisesti kuin kerralla yllättäen isojakin summia jos hätä sitten yllättää.

Eli nyt siis pohdinnassa otetaanko se tämän hetkisestä vakuutusyhtiöstämme vai kilpailutetaanko kaikki vakuutuksemme ja siirretään koko potti jonnekin muualle? Olemme olleet vakuutusyhtiöömme hieman tyytymättömiä ja kuulleet muiden vakuutusyhtiöiden palvelusta ja toiminnasta parempaa, joten olemme jo pari kuukautta suunnitelleet kilpailuttavamme kaikki vakuutukset kerralla. Mutta on se kumma kun asia ole edennyt itsestään...

Miksi en tehnyt tätä silloin kun en ollut töissä ja oli kaikki päivät aikaa istua koneella, soitella eri yhtiöihin tai vaikka piipahtaa heidän toimipisteissään?!

Ja tässä vaiheessa voisi myös suunnitella tulevaa masukuvausta :) Johon olen jo joululahjaksi itselleni, ostanut lahjakortin. Pitäisi päättää päivä ja aika, varata ne! Miettiä missä kuvia otetaan, mitä laitan päälleni, minkälaista rekvisiittaa ;)

Ja ensi viikolla on muuten taas neuvolakäynti, jossa mitataan ensimmäistä kertaa masun koko, otetaan hemoglobiiniarvo ja saan Kelan paperit mukaan! Jee, sitten konkretisoituu taas enemmän ja enemmän tämä odotus! Äitiyspakkauksen ottamista harkitsen vielä... En sinäänsä usko, että tulemme sitä tarvitsemaan sillä lähes kaikki mitä se sisältää (vaatteita, ulkovaatteet, makuupussin yms.), olemme saaneet kummilapsiemme jäljiltä tai hankkineet jo :) Tai mitä nyt kestovaippoja meillä ei ole (eikä taida tullakaan) ja kuumemittari, sekä veden lämpömittari yms pikkujuttuja puuttuu vielä. Mutta ei tässä vaiheessa kaikkea vielä tarvitsekaan olla?

Mitäs muuta sitä pitäisi tässä vaiheessa vielä tehdä? Muistaa? Ajatella? Suunnitella?

Näiden Brion keinutassujen olemassa olon kuulin ystävältäni ja olen jo unissani heijannut näiden avulla vauvan takaisin uneen ihan vain pinnasängyn laitaa hieman liikuttaen. Näin siis unta, että väsymys oli kova, mutta vauva vain ääntelehti sängyssään, eikä meinannut ollenkaan nukahtaa, kunnes itse puoliunissani ojensin käsivarteni yli sängyn laidan ja pikkaisen liikuttelin sitä heijatakseni sänkyä... Ja niin unemme sai jatkua! 

Brio keinutassut

Nämä asennetaan (eli ihan siis vaan asetetaan ja kiinnitetään ruuveilla) jokaisen pinnasängyn jalan alle ja se on siinä!

Olen muuten aika hurahtanut Brion ihanan selkeään skandinavisen muotoilun tuotteisiin, oletteko huomanneet? ;) Selkeitä designejä, pirteitä värejä, paljon muuntelumahdollisuuksia, arjen helpottajia ja toivottavasti myös kestävää laatua käytännössä. What not to like?

-H & neito rv 21+3

konkreettisia hankintoja, rv 21+1

Oi oi, koko ajan lapsen saaminen konkretisoituu kun kotimme valtaa kasa isoja pahvilaatikoita 

sisältäen erinäisiä beibeen liittyviä tarvikkeita! 

Lauantaina piipahdimme lastentarvikeliikkeessä (todellinen piipahdus, 

sillä olimme takaisin kotipihassa tunnissa, vaikka liikkeessä oli ruuhkaa!). 
On se hyvä, että tuleva äiti oli tehnyt kaiken tutkimustyön ennakkoon
ja käynyt myymälässä ties kuinka monta kertaa hipelöimässä vaunuja,
ja vihdoin ja viimein (ihan kun tässä joku kiire olisi ollut? ;))
tehnyt päätöksen hankkimamme vaunumallin suhteen.

Mitä nyt en ehkä ihan ollut valmistautunut siihen, että saatiin koko setti
(lukuunottamatta vaunukoppaa, jonka toimituksessa kestää n.viikko) mukaan samantien!
Olin henkisesti valmistautunut, että toimituksessa saattaa kestää...  

Mukaamme lähtivät siis Brio Go:t
(ja kaupan päälle Brio Go turvakaukalo), 

turvakaukalon Base-jalusta,

sekä myös samalla reissulla eli samalla vaivalla Brion Two pinnasänky 

(kun musta väri kerran oli alessa (peräti -15%, hehe!)). 

Ja koko kaupan päällisiksi saimme vielä pinnasänkyyn keinutassut :) 

En viitsinyt edes vilkaista laskun kokonaissummaa tunnuslukua näppäillessäni!  

Nyt voinkin sitten ylpeänä äippänä esitellä,
että tällainen setti meille muutti:

Musta ratas-osa ja musta istuinosa




Berry-värinen vaunukoppa :)



Musta Brio Go turvakaukalo

Musta Brio Two pinnasänky

Ja pinkit pinnasängyn jalkojen alle laitettavat keinutassut

-Happy Harriet & upeat vaunut ja pinnasängyn saava masukki :) 

kuulumisia, rv 20+5

Heissulivei!

Nyt on palattu arkeen ja vatsakin toipunut järkytyksellisestä Istanbulin reissusta :) Ei niinkö, että se siitä Turkista olisi järkyttynyt, vaan Isäntä tartutti itse viime viikon alulla sairastamansa noroviruksen muhun sitten heti reissun kynnyksellä...

Torstaina rakenneultran jälkeen lähdimme lähes suoraan lentokentälle iloisin tunnelmin tyttöuutisten jälkeen ja yhden illan saimme rauhassa nautiskella lomailusta, kunnes perjantaiaamuna ihmettelin aamupahoinvointiani... Naureskelin, että heti kun saadaan tietää, että on tyttö tulossa niin pitää muka oksentaa?

Tauti itsessään ei ollut kovin mukava, vaikka vitseliäänä jaksoin pysyä loppuun asti. Voimat hiipuivat täysin, kun ei parina päivänä pystynyt syömään mitään ja sen mitä sai alas, niin se tuli samantien ulos.

Lauantaina ryhdistäydyin kuitenkin, jotta pääsin kiertämään edes sen yhden Istanbulilta odottamani kaupan, nimittäin C&A:n. Kyseessä ei ole mikään merkkiliike, lähinnä ehkä jotain Prismaa tai Citymarketin tasoa oleva saksalainen(?) vaateliike. Vaatteet ovat kuitenkin vuosien saatossa osoittautuneet hyviksi, kestäviksi ja mukaviksi. Ja tiesin heillä myytävän myös äitiys- ja lasten mallistoja, sillä olen mm. kummitytölleni ja hänen äidilleen (odotusaikana) jotain tuliaisia sieltä joskus tuonut!

Äitiysvaateosasto oli pieni pettymys. Tarjolla oli vain ale-kamaa, eikä minkäänlaista kokovalikoimaa.

Lastenvaateosaston alet olivatkin sitten paljon parempia, mutta hillitsin itseni (eikä se edes ollut kovin hankalaa kun olo oli aivan kaamea) ja ostin vain muutaman asusetin (kokoja 62-74 väliltä, riippuen tarjonnasta):

Leppäkerttu-fleecehuppari ja vuorelliset housut

Hieman isomman tytön asu: samanlaiset vuorelliset housut kuin yllä, mutta tummempi väri ja raitabody

Ja pikkutyttöjen bodeja 5kpl setti, josta meinasin antaa taaimmat ystävälleni tuliaisksi :)

Leppäkerttu-huppari oli reissun kallein ostokseni, se maksoi n.10eur.

Housut maksoivat vajaa 5eur/kpl, raitabody n.3eur ja bodysetti 5kpl yht.8eur.

Ei yhtään hullumpi saldo... Oksennustaudissa Euroopan yhdessä isoimmista ostoskeskuksista :)

Reissun aikana hyppäsimme raskauden puolivälin yli, kun 20+0 täyttyi, jihuu!! Ja oksennustaudin seurauksena Istanbuliin jäi peräti 2 kiloa! Tulevat varmaan takaisin aika rytinällä, nyt kun masun suurin kasvukausi on alkanut ;)

Hetkeäkään en sairaana ollessani ollut huolissani Enskasta, sillä varavastoa kyllä löytyi ruoan suhteen, pääasia, että join jatkuvasti, vaikka osa siitä tulikin ulos samantien, niin kyllä osa onneksi pysyi sisälläkin. Ja kuten edellisessä kirjoituksessani fiilistelin, niin ensimmäiset masun ulkopuoliset potkut saimme tuntea juurikin lauantai-iltana Istanbulissa!  

Alkuviikko onkin sitten aloitettu kiireisenä töiden merkeissä ja närästyksen kanssa kamppaillen... Yäh :(

Aloitin alkuviikosta oikein varovasti syömään, ettei vatsa järkyty ja ala temppuilemaan... Mutta närästys on nyt kyllä tuon taudin jälkeen tullut osaksi raskausoireita. Elättelen edelleen toiveita, että se johtuisi vaan sairaudesta, mutta eipä siltä näytä.

Miten te muut olette selvinneet raskausajan närästyksestä?

En millään haluaisi hankkia mitään Rennietä tähän vaivaan, mutta ei kai tässä kohta muu auta... En ole paikallistanut, että närästys alkaisi mistään tietystä ruoasta, olen yrittänyt juoda ruokailun yhteydessä ja pureskella tunnollisesti. Kieltämättä eilen kun söin pinaattikeittoa lounaaksi, niin närästys oli kohtuullisempaa iltapäivällä, mutta rauhassa kyllä yleensäkin ruokani syön ja kunnolla pureksin. Mutta ei voi tietää... Täytyy jatkaa seurailua! Alas päin kumartuessa ja makuuasennossa polte kurkun päässä vain yltyy....Ah!

Nyt takas töiden pariin,

-H & E

Potkuja, rv 20+0

Virallisen puolivälin kunniaksi neiti antoi tänään meidän tuntea ensimmäiset kunnon potkut!!

Ei ollut enää kyse kutituksista tai kuplinnasta (tai ainakaan mistään pikkukuplinnasta) vaan ensimmäisistä kunnon töytäyksistä, tai isoista kuplista! Ihan selkeitä potkuja tai molskahduksia, jotka Isäntäkin onnistui masun päältä tuntemaan!!

Pikaterveiset siis Istanbulista (vielä kun saa ja ennen kaikkea jaksaa lentää/matkustaa)!

Lisää reissukuulumisia (mm.vatsatautia/norovirusta ja ensimmäisiä pikkuruisia tyttövaateostoksia) alkuviikosta!

-Harriet ja potkiva pieni neiti E ;)

poikaoloista huolimatta... rv 19+5

Heippa! 

TYTTÖNEN TULOSSA! <3 

Poikaoloista ja eilisestä testistä huolimatta, 

ei näkynyt jalkovälissä mitään mikä viittaisi pikku poikaan.

Ja nyrkki suussa, jo tässä vaiheessa...

Saatiin aikamoinen kasa kuvia, 

kun kerroin että mummi asuu ulkomailla 

ja ollaan tänään lähdössä häntä moikkaamaan viikonloppureissulle <3 

tyttö vai poika, rv 19+4

Ennen huomisaamuista rakenneultraa, ajattelin fiiliksien pohjalta tehdä tällaisen 

leikkimielisen testin tulokkaamme sukupuolesta :) 

Omat vastaukseni ovat lihavoitu tummiksi, värillisellä omia kommenttejani ja lopussa pisteytys...

Ellos

 Poika

-Ei pahoinvointia (etovaa oloa, mutta ei varsinaisesti pahoinvointia)
-Et ole muuttunut ulkonäöllisesti, tai jopa hehkut  (Nooh, horminäpyt ovat tulleet, mutta pääasiallisesti olo on hehkuva)
-Säärikarvojen kasvu kiihtynyt 
-Tekee mieli happamia ja suolaisia ruokia  (alussa ne Mäkin ranskalaiset, sen jälkeen hetken verran Mäkin nugetit ja sen jälkeen mandariinit/kiiwit yms kirpeät/happamat hedelmät... Ja muuten myös salmiakkipääkalloja, nekin on kovin suolaisia!)
-Eteenpäin työntyvä masu, raskautta ei havaitse jos katsoo ihmistä takaa päin   (pitkään masun pystyi näkemään vain sivulta/etupuolelta, mutta ihan viime päivinä se on hieman levittäytynyt myös sivuille...)
-Vauvan sydämmensyke hidas  (en oikein osaa kommentoida, keskiarvollisesti aika tasan 150 tiennoilla ollut toistaiseksi)
-Potkut napakampia ja kovempia  
-Tumma viiva vatsalla, jatkuu navasta ylös päin   
-Sinulla on terävä ilme 
-Olit yhdynnässä ovulaatio aikaan  
-Odotat esikoista, tai edellinenkin lapsesi on poika  
-Elitte leppoisaa elämän vaihetta lasta tehdessänne   (ei todellakaan lapsettomuustutkimuksien yms seurauksena!!)
-Kätesi ovat kuivat (ihan viime aikoina kuivuneet ihan korpuiksi, mutta toisaalta vasta viime aikoina on myös pakkanen kiristynyt?)
-Olet rauhallinen ja hyväntuulinen (Isäntä on oikein ihmetellyt kuinka rauhallinen olen ollut ja kuinka vähän skitsahdellut tms, mitä hän oli ilmeisesti raskaana olevalta naiselta enemmänkin odottanut ;))
-Vauvan isä lihoo odotusaikana (No ehkä hieman, mutta ei omasta mielestään ;))
-Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät (Olo on kokonaisuudessaan ollut lämpimämpi kuin aiemmin, jalat ovat edelleen jäässä välillä, mutta vähemmän kuin ennen raskautta)
-Rinnoissa valtava muutos, arat ja turvonneet   (VALTAVA muutos kyllä! Pari kuppikokoa suurempaan :))
-Poikaolo  



=9/18

Ellos

Tyttö

-Pahoinvointia raskauden aikana  
-Kukkiva iho (No ne hormoninäpyt poskissa, jep!)
-Olet kiukkuinen 
-Ikenet verestävät (Useasti hampaita pestessä kyllä, mutta lisääntyvissä määrin vasta viime viikkoina)
-Vauva on kova hikkaamaan 
-Vauvan potkut ei kovin rajuja (Istukka ilmeisesti etuseinämässä, joten en yhtään ihmettele. Toisaalta myös ensisynnyttäjällä "kunnon" potkut voivat alkaa tuntua vasta myöhemmillä viikoilla. Toistaiseksi sanoisin, että melko rauhallinen ja hellä lapsi äitiään kohtaan ;))
-Vauvan syke tiheä (En osaa sanoa, keskimäärin tosiaan 150 tiennoilla. Ei tarkempia tietoja toistaiseksi)
-Närästys  (Alkuraskaudesta etovan olon yhteydessä yllättävän monet uudet ruoat närästivät. En tiedä onko se loppunut, vai olenko oppinut välttämään sellaisia ruokia...)
-Sinulla on jatkuvasti salaperäinen, lempeä ilme  (Isännän mukaan kuulemma aina <3 Ennen raskautta ja edelleen :))
-Vatsasi leviää sivulle
-Makean himo (Suklaata jonkin verran, mutta ennemminkin niitä happamia/kirpeitä hedelmiä ja salmiakkikarkkeja) 
-Olit yhdynnässä muutamaa päivää ennen ovulaatiota 
-Viiva vatsassa päättyy napaan  
-Edellinenkin lapsesi tyttö
-Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne (Jep, lapsettomuustutkimukset alkamassa...)
-Kädet aiempaa pehmeämmät
-Rinnoissa ei juuri muutosta
-Tyttöolo (No ihan tässä viime päivinä juu...)


=8/18

Tämän mukaan meille olisi siis tulossa poikavauva - yhden pisteen erolla! 

Huomenna se toivottavasti selviää! I Can't wait! 

Haluan niin tietää, "kuka" meille on tulossa! 

-Harriet ja Enska 19+4

Ellos

Ps. Kaikki tämän kirjoituksen kuvien vaatteet, voisin hankkia kummalle sukupuolelle vaan! 

Sing or Go? rv 19+2

Brio Singien piti olla jo läpikäyty juttu, olin päätökseni tehnyt, mutta... 

Nyt ovat alkaneet Brio Go:t houkutella! 

Brio Go - kuva täältä

Kiitokset kaikille edelliseen vaunupostaukseeni kommentoineille! Vaunujen käyttötarkoitukseen Singit varmasti sopisivat ihan yhtä hyvin kuin Go:tkin, mutta jälkimmäisessä tulee aika pirun monta plussaa kaupan päälisenä ja vain yksi parin sadan miinuspuoli... Toisaalta niihin myös saa sen edellisessä kirjoituksessanikin mainitsemani sisaruslaudan, eli olisivat sinäänsä mahdollisesti pidempi aikaisempi ratkaisu meidän perheellemme. 

Brio Go & seisomalauta - kuva täältä

Koko tämä uudelleen pohdinta lähti itseasiassa liikkeelle, edellisessä kirjoituksessa mainitsemistani värivalintaongelmista... Nimittäin kun selvisi, ettei tämän vuoden Singien värivalikoimassa ole mahdollisuutta saada teräksisellä rungolla varustettua mustaa istuinta, niin aloin valmistautumaan mustaan runkoon... Ja mustarunkoinen tuo Go-mallikin sitten olisi. Tai valkoinen, mutta ei ehkä valkoista meille. Eikä sitä pronssista. 

Brio Go - kuva täältä

Sisaruslaudan lisäksi Go-ratasosan jousitus on Singejä parempi. 

Tai oikeastaan Singeissähän ei jousitusta ole ollenkaan, joten Go:t vievät voiton. 

Go:n tavarakori on huomattavasti isompi ja käyttöystävällisempi kuin Singien, 

jossa tavarakorin kaari vie puolet tilasta?! 

Molemmissa muuntelumahdollisuudet ovat aika samaa luokkaa. Molempiin saa yhdistettyä niin vaunukopan, istuinosan kuin turvakaukalonkin, joten sen suhteen ei oikeastaan lisättävää... Tai no, kyllä Go saa yhden plussan myös siitä, että tuuletusta on ajateltu niin vaunukoppaan kuin istuinosaankin, sillä molemmissa on "hyttyverkko", josta ilma kulkee, mutta auringon ei pitäisi häikäistä. Myös istuinosassa nukuttaminen on varmasti lapsiystävällisempää Go:ssa kuin Singeissä, sillä istuimen saa lähes vaakatasoon laskemalla selkänojaa ja lippa antaa suojaisan pesäfiiliksen pikkuiselle (alla olevassa kuvassa). Vaikka kyllähän se nukkuminen todistettavasti kummitytön ja hänen pikkuveljensä kohdalla on onnistunut ilman tuota "pesämäisyyttäkin ihan hienosti! Ja Singien koko istuinosa taittuu kyllä makuuasentoon myös. 

Plussaa Go:lle myös siitä, että istuinosan lapsen jalkovälikaari on alastaitettava, jolloin lapsi voi (siihen "Minä itse"-vaiheeseen kasvaessaan itse kiivetä rattaisiin)! Singeissä lapsi täytyy silloinkin nostaa menopeliin...

Go on myös yhteensopivampi muiden Brio lisävarusteiden kanssa ja Go:lle on jopa ihan oma lisävarustesarja! Mm. lentomatkustelussa varmasti käteväksi osoittautuva matkakassi rattaille (onhan meillä jo beiben kanssa tiedossa se ensimmäinen ulkomaanreissukin ensi syksylle, kun tarkoituksena olisi mennä tervehtimään pikkuisen Enoa eli veljeäni Pariisiin, johon hän on lähdössä vaihtoon). Ja muutenkin tulemme varmasti matkustelemaan, keskivertoperhettä(?) enemmän sillä beiben isovanhemmat asuvat 500km päässä pohjoisessa ja toinen ulkomailla! 

Brio Go lisävarusteet - kuva täältä

Myös tuossa kuvassakin lisävarusteena oleva kahvikupinteline kiinnostaisi kovasti, hih! ;)) 

Ja siis hei, ehkäpä tärkein ja puoleensa vetävin kriteeri on lähes 10cm kapeampi kokonaisuus Go-mallissa, kuin Singeissä! Pituudesta en osaa juuri nyt sanoa mitään, mutta leveys on se mikä vaikuttaa useimmiten julkisissa liikkumiseen ja meidän tapauksessamme tärkeimpään, eli auton takakonttiin mahtumiseen. Takakonttiin kun täytyy mahtua myös koirien koppa, jossa he matkustavat. Painoeroja Singeillä ja Go:lla ei ymmärtääkseni ole kovinkaan merkittävästi. 

Brio Go:t kasaan taitettuna - kuva täältä

 Ja Go laskeutuu kasattuna kokonaisuutena pyöriensä päälle, toisin kuin singit vain takapyöriensä varaan ja etupää rungon varaan. Go:ta voi myös vetää perässään kasaan taiteltuna, kuin matkalaukkua. Ja kun on tällainen tappi (160cm) niin ei tarvitse edes kumarrella kun "matkalaukkua" vetää perässään. Ja muuten myös siinä lentosäilytyslaatikossa on pyörät, joten sitäkin voi vetää perässä! 

Plussaa Go-mallille myös siitä, että tavarakoria ei tarvitse kokonaan tyhjentää kun vaunut laittaa kasaan. Singeissä tiedän, ettei kori ainakaan voi olla täynnä tavaraa autoon/kasaan laittaessa, mutta kai sinnekin jotain tavaraa pystyy jättäämään(?). 

Ja lisävarusteluista vielä sen verran, että Go-malliin on kuulemma tulossa/tullut myyntiin erilliset isommat pyörät pienien etupyörien tilalle. Eli talvisella voisi tarvittaessa vaihtaa eteen samanlaiset pyörät kuin taakse. Vaikka tätä asiaa en koe meille kovin tarpeelliseksi, sillä järjettömässä lumihangessa liikumme varmaankin joko autolla tai pulkalla, mutta onhan se mukava tietää että Go:lla pärjäisi pahemmissakin loska- ja lumikeleissä kuin mitä tämän hetkinen talvi on vaatinut.  

Ja lisää käyttöesimerkkejä youtubesta! :) 

Että sellaisia pohdintoja tällä erää... 

-H & E 

Ps. Tänään on pikku hiljaa hiipinyt mieleen, että kun vatsa on nyt ihan viime päivien aikana alkanut levittäytyä hieman sivuille päin, niin mitäs jos tulokas olisikin tyttö? ;) Ja kyllähän ne naamanäpytkin voisivat jonkun testin mukaan tyttö-suuntaan viitata... Torstaitorstai, tule nopeastiiiiiii!! :D 

masussa kuplii, rv 19+0

Joulun jälkeen olen lisääntyvissä määrin tuntenut kutituksien lisäksi myös kuplintaa masustani ;) 

Siellä se Enska kasvaa ja ilmoittelee olemassaolostaan! 

Välillä iltaisin tuntuu, että olisi vatsavaivoja vaikka muille jakaa kun masu kuplii ja molskii ja möyrii ja ääntelehtii ja vääntelehtii ja paukuttelee... Jep, että sellaista hemaisevan kuuloista liikehdintää täällä! 

Ja samaahan tuo Odotukseni-kalenterikin tänään ehdotteli, kun raskauden puolivälin viikko, rv 20 alkoi. 

Rakenneultraan enää neljä kokonaista päivää odotusta! 

Torstaina jännitys tiivistyy, kun piipahdamme aamulla Kättärillä. Kuulemiemme uutisten jälkeen (olivat ne sitten millaisia tahansa) palkitsemme Isännän kanssa itsemme ja lähdemme viikonloppureissulle Istanbuliin! 

Ja painolukemia on taas päivitetty tämän aamuisilla lukemilla. Vaaka näytti 66,7kg, joten +0,7 tässä viikon aikana. Masu tuntuu kasvavan hurjaa vauhtia! Beibe on selkeästi levittäytymässä ja nousemassa ylöspäin, sillä palleassa asti tuntuu kuinka kohtu valtaa alempaa tilaa itselleen ja uudelleen järjestelee muita sisälmyksiäni. 

Vertailimme juuri eilen rakkaan ystäväni (rv23) kanssa saunassa masujamme ;) Hänelle on jo annettu tyttölupaus rakenneultrassa ja masu on selkeästi eri mallinen kuin omani. Ei niinkö, että raskauksia kannattaisi kovasti vertailla keskenään, mutta jotenkin masujemme erilaisuuskin korostaa omaa selittämätöntä poikaoloani. 

Oma masunihan on siis sellainen ison D-kirjaimen muotoinen ;) 

Pyöristyminen lähtee heti rintojen alta, navan kohdalla on lähes tasainen kohta (napa valmistelee jo ulospullahtamista) ja alavatsa sitten taas ihan pyöreä. Hieman olen viime aikoina aavistellut, että masuni olisi alkanut leviämään myös sivuille päin, kun toistaiseksi kasvu on ollut aikalailla etuvoittoista, mutta aika näyttää... 

Toivottavasti torstaina selviäisi Enskan tarkempi... Olemus ;) 

-Kupliva masu ja myörijä, 19+0

Ps. Eräältä lastentarvikekirppikseltä bongasin muuten perjantaina 5 eurolla kotidopplerin :D Sain kassalta luvan palauttaa sen mikäli se ei olisi toiminut, mutta sehän toimi! Joten parina iltana olen nyt ehtinyt sydänääniä masustani kalastella... Välillä löydän vain oman sykkeeni (istukkani kun on ilmeisesti etuseinämässä), mutta välillä sen ympäriltä, vatsan reunoilta kuuluu sellainen jumputus, ettei siitä voi erehtyä! Reipas pikku Ensiomme <3 

(Jonka työnimi muuten muuttuu sillä sekunnilla jos torstaina selviääkin, että masussa olisi neitokainen!)

uusia lukijoita, rv 18+1

Uusia lukijoita tuntuu nyt tupsahtelevan joka päivä lisää, 

TERVETULOA mukaan! 

Tässä blogissa seuraillaan siis kauan odotettua masun kasvatteluani, 

kun perheeseemme on tulossa uusi talon sydän ja sydäntenvalloittaja kesäkuun alussa <3 

Ethän ota kaikkea kirjoittamaani liian vakavasti! 

En yleensä viitsi turhia murehtia tai valitella, 

joten blogissani kirjoittelen lähinnä henkilökohtaisista kokemuksistani,

välillä ihan pilvistä temmatuista toiveistani,

sekä tietysti kaikenlaisista omakohtaisista kokemuksistani liittyen raskauteeni, 

useimmiten turhia stressaamatta 

ja juuri tämän hetkisestä olotilastani nautiskellen! 

Myös Magicpoksin Maj kirjoitteli tänään raskauden ajan stressailuista ja murehtimisista. 

Allekirjoitan jokaisen Maj:n kirjoittaman sanan, ainakin tähän asti kestäneen raskauteni osalta. 

Tämä beibe on niin odotettu ja kovalla työllä tehty, että minäkin kannustan toki kaikkia huolehtimaan kunnostaan ja syömään terveellisesti raskauden aikana, mutta myöskin ja erityisesti nauttimaan elämästä ja olemaan itselle armollinen. 

Näin ainakin minä uskon ja sen mukaan myös itse toimin! 

Jätähän kommenttia käynnistäsi, 

niin tiedän ketä siellä ruudun toisella puolen oikein juttujani lueskelee :) 

Ja vielä kerran, tervetuloa mukaan! 

-Harriet

terkkuja kirpparilta, rv 18+0

Ja taas pyörähti uusi viikko käyntiin! Kohtapa ollaankin jo oikeesti puolivälissä! 

Painolukema yllätti aamulla, sillä se oli pompannut viikossa aikamoisesti (+1,4kg!) ja kyllähän sen nyt toisaalta taas masustakin on kyllä huomannut, mutta silti... Ihanaa!! Enkä omasta mielestäni ole mitään sen kummemmin syönyt. Mitä nyt niitä kiiwejä vetänyt joku 3 kpl illassa ;D Alkaa kieltämättä hieman jo hiipua niiden himo kun on vetänyt niitä niin paljon! 

Tänään olin kirpparilla myymässä kummilapsiemme äidin kanssa. Pääsin itse oikein mukavasti eroon kaappeja täydentäneistä aikalailla käyttämättömiksi jääneistä laukuista ja huiveista ja kaiken maailman koriste-esineistä (mm. häitä varten ostetuista koristekivistä?! Joita Isäntä hieman ihmetteli aamulla myyntikassejani kannellessaan, että kylläpä painaa, "onko täällä jotain kiviä?". Heh heh, no itsesiassa ON!!)

Plussaa tuli pari sataa euroa! Ja pari muovipussillista kummilapsillemme (3v kummityttöni ja Isännän 1v kummipoika) pieneksi jääneistä vaatteista, joistä "väärän väriset" saa kuulemma sitten palauttaa kun parin viikon päästä toivottavasti selviää se tulokkaan sukupuoli :) 

Kuvissa vain pieni murto-osa päivän saldosta: 

Ihan perus bodya, pipoa ja collegehousuja. Kokohaitari 50-74cm välillä. 

Johonkin kirjoitukseeni olikin tullut kommentti, että kuulemma vuoden alusta lähtien sukupuolta ei enää kerrottaisi ultrassa. Tällaisia huhuja olen kuullut jo useamman vuoden ajan, joten en oikein usko, että se on ihan kiveen kirjoitettu juttu. Tietenkään sukupuoliarvaus ultrassa ei ikinä ole 100% varma, joten täytyy lääkäreille jonkinlainen vapaus siitä suoda, mutta kyllä mun mielestä vuosi toisensa jälkeen lääkärit ovat oman veikkauksensa/lupauksensa sukupuolesta antaneet, edellyttäen, että vauva on sen ultran aikana suostunut näyttämään! 

Odottelemme rauhassa asian suhteen ja koska tiedän, että en malta odottaa kesäkuun alkuun sukupuolen selviämiseksi, niin mikäli tavan rakenneultrassa sukupuolta ei pystytä näkemään niin olemme Isännän kanssa ajatelleet piipahtaa 4D ultrassa sen jälkeen. 4D ultrassa himottaa uskomattoman hyvien kuvien näkeminen, rakenteiden jopa parempi tarkastelu kuin tavan ultrassa ja kaikkein eniten ehkä jännittäisi jo siinä vaiheessa nähdä todellisia piirteitä beibestä (kuten alla olevassa kuvassa)! Ja tietenkin se, että 4D:ssä sukupuolen pystyy toteamaan aika paljon varmemmin kuin normiultrassa, sillä siinä pystyy peräti näkemään munasarjat sen moniulotteisuuden ansiosta. Mutta siis aika näyttää... Mikään pakko meidän ei ole 4D:hen päästä. 

Kuva lainattu täältä

Ja kohta lähdetään leffaan ystäväpariskunnan kanssa. Onneksi ei muuten ole punnistusta huomenna aamulla, olis nimittäin varmaan aikamoinen suolapoppariturvotuslukema vaa'alla ja nähtävillä myös masunkasvunseuranta valokuvissa :D 

-Harriet & Tikru 18+0

Raskauden ajan huomioitani

Vaikka RAKASTAN raskaana olemista ja pienokaisemme "hautomista", niin on tässä raskaudessa tullut kyllä ilmi kaikenlaisia kummallisia sivuvaikutuksia, oireita jne. Mistään näistä en kovin suureen ääneen valittele, sillä tiedän näiden kuuluvan asiaan. Ajattelin nyt kuitenkin jakaa joitain huomioitani kanssanne...

Kädet puutuvat. Erityisesti öisin. Viime yönäkin heräsin siihen (tai pissahätään, tai janoon tai jotain :)).

Oikean jalan sääriluun vierestä (penikka?) "vetää suonta" lähes joka ilta. Jotta saan sen loppumaan niin pitää jaloitella ja lämmitellä jalkaa. Aikoinaan sain usein suonenvetoja pohkeeseen, tai no lähes aina oikean jalan pohkeeseen. Se kuitenkin loppui maraton-harjoittelun ja zumban myötä :)

Naama on raskauden myötä täynnä sellasta pientä läikykästä punottavaa hormoninäppylää... Onneks jo pieni puuteri helpottaa eikä niitä kukaan ulkopuolinen tiiristelemättä ehkä edes huomaa?

Myös rintakehässä ja varmaan muuallakin ympäri kroppaa on sellaisia pieniä punaisia verenpurkaumapisteitä. Ihan vaan pisteitä, ei sen isompia. Siinähän ovat :) eivät ne mitään haittaa!

Raskausarpia olen havainnut jo rinnoissa ja jenkkakahvoissa, eivätkä ne kummassakaan taida johtua raskaudesta. Nyt niitä vaan on tullut tiirailtua aikaisempaa tarkemmin... Luulisin, että ovat molemmat peruja ennen maratonia kantamistani lähes 10 extrakilosta! Rintojen kuppikoko pieneni tuolloin ja nyt raskauden myötä olen taas palannut vanhoihin isompiin liiveihini, joten arvet näkyvät selkämmin.

Ja tällä hetkellä muuten tursuan jo näistä DD-liiveistäkin! Ajattelin piipahtaa Changen kantisaleissa ensi viikolla ja katsella jos löytäisin mukavat, tukevat ja jopa hieman kasvua sallivat uudet liivit. Osa liiveistä kun on siellä peräti -70% alessa!

Raskauden myötä kynteni ovat kasvaneet todella vahvoina ja pitkinä! Vahvistuminen alkoi jo rv 13(?) tiennoilla, ehkä jopa ennen, mutta vasta nyt rv 16 jälkeen kynnet ovat pysyneet todella vahvoina, vaikka ovatkin jo todella pitkät ja kauniit. Lakkailin ne juuri kaikessa rauhassa, viikonlopun kunniaksi kirkkaanpunaisiksi :)

Hiuksista en voi sanoa ihan samaa. Uutta hiusta näyttää tulevan ihan urakalla, paljon pieniä lyhyitä haituvia, mutta olemassa olevat pidemmät hiukset eivät kyllä ole mielestäni muuttuneet suuntaan eikä toiseen raskauden aikana. Ja ihan hyväkin niin.

Paino on tosiaan noussut toistaiseksi tasaisen maltillisesti, yhteensä n.3kg tullut ja kohta ollaan tosiaan puolessa välissä. Virallinen painonnousukausi on kuitenkin vielä edessä, mutta toistaiseksi olen jaksanut liikkua suht hyvin raskauden aikana ja ruokailutkin ovat pääasiassa olleet fiksuja ja hillittyjä, joten en jaksa olla kovin huolissani tulevista kiloista - se kun mielestäni kuuluu asiaa! :)

Suurinta herkkuani ja himotuksia ovat raskauden aikana olleet mm. ennen kuin edes tiesin olevani raskaana niin Mäkin ranskalaiset - onneksi se kausi meni nopeasti ohi! Sen jälkeen mukaan tuli appelsiinimehuhimo "pahimpaan" pahoinvointiaikaan. Thaimaassa ollessamme puputin vaaleaa leipää... Mutta onneksi sen jälkeen himot ovat helpottaneet, tai ainakin terveellistyneet :) Olen ahminut (n.2-5kpl päivässä?) mm. mandariineja, päärynöitä, omenoita jne. Tällä hetkellä meneillään on kiiwi-kausi. Joka ilta tulee kiiwihimo, jonka tyydyttämiseksi lusikoin ainakin pari kiiwiä lähes joka ilta!

Vatsa on toiminut raskauden aikana yllättävän hyvin! Kiitän siitä mm. ruisleipää ja juurikin noita yllä mainittuja hedelmiä. Lueskelin juuri netistä, että esimerkiksi kiiwiä, jopa suositellaan luumujen ohella ummetuksen helpottamiseen!

Maitoa en juonut ennen raskautta ollenkaan, käytin sitä vain teehen sekoitettuna. (Kyllä juon mustan teeni maidon kanssa, enkä itseasiassa juo kahvia ollenkaan.) Nykyään aloitan päiväni aamiaisella ison maitolasin kera, kotona ruokaillessani juon maitoa myös lounaalla ja iltapalalla on myös tarjolla iso maitolasillinen. Myös murot/myslit ovat tulleet osaksi mm.välipalavalikoimaani, joten siinäkin tulee nautittua maitoa! Kroppa vaan yksinkertaisesti jo joskus alkuraskauden aikaan kertoi, että kaipaa maitoa.

Tässä nyt joitain huomoitani tältä erää :) Kirjoitellaan näitä sitä mukaa kun mieleen lisää juolahtaa!

-Harriet rv 17+6

Ai niin ja mielenkiintoinen huomio vielä: Ennen raskautta sain aina finnejä juuri ennen menkkojen alkamista ja nuo finnit tulevat edelleen joka kuukausi! On se jännä miten "perushormonit" voivat puskea peräti raskaushormonien läpi ja joka kuukausi säännöllisesti muistuttavat minua olemassaolostaan juuri ennen kuin laskennallisesti menkkojeni pitäisi alkaa - edellyttäen että en olisi raskaana. Tämän on ilmeisesti ihan normaalia, sillä lääkäriltä kuulin, että joillain tosiaan tulee "menkat" vielä raskaana ollessaankin tai ainakin verinen vuoto saattaa pelästyttää monia odottajia alkuraskaudesta/ennen puoliväliä. Aika hurjaa! Onneksi siis omassa tapauksessani kyse on ollut vain näppylöistä, eikä vuodosta. Huh helpotus!

Brio sing, rv 17+4

Kuten edellinen lastentarvikehaaveeni Stokken syöttötuoli, myös Brion Sing vaunut ovat olleet epävirallisella ostoslistallani jo kummityttöni syntymästä lähtien, tai ainakin olen enemmän ja enemmän vakuuttunut niiden kuulumisesta ostoslistalleni kuluneiden 3 vuoden aikana kun olen seurannut niiden toimintaa käytännössä! 

kuva täältä

Olen täysin vakuuttunut niiden täydellisyydestä meille ja todennut ne jo meidän käyttöömme sopiviksi. 

Ratas-osaa löytyy niin mattapintaisena mustana kuin hopeisenakin, kuten yllä olevista kuvista näkyy. 

En ole vielä ihan satavarma kummasta tykkäisin enemmän... Ehkäpä hopea on jotenkin raikkaampi? 

Mutta vaikein päätös mielestäni vaunujen suhteen on väri/värit tai... 

Musta on aina musta. 

Black never goes out of style. 

Ja minä en ikinä kyllästy mustaan! 

Ja heijastimilla, hoitolaukulla ym. vaunuihin saa kyllä tuotua väriäkin. 

Ja musta sopii takuuvarmasti niin tytölle kuin pojallekin, nyt ja tulevaisuudessa. 

Mutta... eikö nämä olekin ihanat?? Jos meille tulisi tyttö, niin saatan mennä ihan hulluksi shoppailujen suhteen! Nämä ovat kylläkin jo kuluneitten vuosien (2009?) värimallistoa, jota ei ole löydettävänä kuin korkeintaan käytettynä jostain. 

kuva täältä

Ja tällä hetkellä tumman sinistä saisi oikein mukavaan alehintaan! 

Taitaa olla viime vuoden väri, joten on alessa antamassa tilaa vuoden 2012 väreille. 

kuva täältä

Jos tulokkaamme on poika, niin voisin hyvin harkita myös tuota tumman sinistä värinä.

Mutta toisaalta musta on aina musta. 

Singien ainoa huono puoli on mielestäni se, että niihin ei saa sisaruslautaa. Eli siis jos haaveilisimme toisen lapsen yrittämisestä muutaman vuoden sisällä ensimmäisen jälkeen (todella ajankohtainen aihe, heh) mutta siis tuossa tapauksessa joutuisimme varmaankin ostamaan toiset vaunut/rattaat Singien tilalle... Ehkä ei pitäisi tällä hetkellä edes miettiä asioita noin pitkälle, mutta... That's me! 

En kuitenkaan usko, että kyseinen miinuspuoli on listallani niin iso, että valitsisin jo tässä vaiheessa jotkut muut kuin Singit.  

Youtubesta Brio Sing käyttönäyttöä:

- Hattie & Blackie 17+4

tripp trapp, rv 17+3

Saako tässä vaiheessa viimeistään haaveilla kodin sisustuksen muuttamisesta, ennen lapsen tuloa? 

Stokken Tripp Trapp tuolista olen haaveillut jo parisen vuotta, siitä lähtien kun kummityttöni syntyi! Hänellä on kaunis violetti Tripp Trapp, vihreä/valko-raidallisilla pehmusteilla. Eli siis täydellinen tuoli tuolle reippaalle pikku neidille! 

Meidän pikkuisen tuoli tulee väriltään olemaan pähkinä/tumma puu, keittiön ruokaryhmän värien mukaan. Pehmusteita voidaan sitten pohtia, kun tammikuun lopulla toivottavasti saadaan selville vauvan sukupuoli. 

Kuva täältä

Kuva täältä

Kuva täältä

Koiraperheessä tällainen ^ sitteri tulisi aivan varmasti tarpeeseen! 

Ja pääsisi pikkuinenkin sitten osallistumaan ruokapöydän tapahtumiin, kuten kaikki muutkin ihmiset. Äitikin voisi tällaisen avulla haaveilla mahdollisesti rauhallisesta ruokailuhetkestä :) 

Kuva täältä

Festina Lente. Rv 17+1.

Festina Lente

Alkaneen vuoden mottoni.

Ei viitsi liikaa hötkyillä, mutta eteenpäin on silti ihana päästä. Alkukesä tuntuu vielä tässä vaiheessa olevan pienen ikuisuuden päässä, mutta hitaasti kiiruhtamalla, hyviä hankintoja pikku hiljaa tekemällä ja perheenlisäyksen valmistautumalla.... Toukokuussa varmaankin jo tuntuu, että aika on mennyt ihan yhdessä hujauksessa!

Mutta siis festina lente. Nautin olostani, liikun hitaasti ja rauhassa, fiiliksiäni tunnustellen ja hitaasti, mutta varmasti kohti kesäkuun alkua.

Ja beiben syntyessä tätä ohjettahan vasta pitääkin alkaa noudattamaan! Pikkumies (tai neiti?!) kertoo sitten oman tahtinsa minkä mukaan sitten kiiruhdellaan - tai hidastellaan!

Otetaan elämä vastaan sellaisena kuin se tulee. Ja omilla valinnoilla, voimme vaikuttaa tulevaan jo ennalta valmistauduttaessa. Ja asiat, joihin en voi ennalta vaikuttaa... Niin turha niistä on murehtia!

Kaikkea ihania asioita myös teille blogiystävilleni vuonna 2012! Kiiruhtakaa, mutta kaikessa rauhassa! Elämästä nautiskellen :)

Festina Lente. Ja Carpe Diem!

-Harriet ja kovastikovasti tänään masussa kutitteleva Enska <3

Ensimmäiset selkeät ja pidemmät kutitushetket tulivat muuten silloin jouluaattona. Sitä ennen tunsin ensin epäselviä kutituksia, jolloin taisin vain rapsutella vatsaani takaisin tajuamatta niitä liikkeiksi. Sen jälkeen ymmärsin ja aloin "kuuntelemaan" kutituksia. Pikku hiljaa beibe on alkanut juttelemaan enemmänkin, eli liikkeet ovat pidempiä ja kutitus jatkuvaa. Ihan joka päivä liikkeitä ei todellakaan ole, tai en kiinnitä niihin huomiota, mutta tasaisesti kutituksia ja joskus myös kuplintaa (joka tuntuu vielä ihan hassulta :)) ilmenee.